perjantai 13. heinäkuuta 2018

Lainahöyhenissä

Tänään perjantaina 13. päivänä oli taas vuoro kiivetä lainaläsipään kyytiin, kun toinen vietti ansaittua huilia. Päivä enteili jännitystä, kun taivaskin salamoi ennen kuin me Salaman kanssa pistimme tanssien yhdessä. Ihana erilainen, mutta niin samanlainen kuntoiluväline. Ei tarvittu kuntosalia tai pyörälenkkiä tälle päivälle enää. Hiki tuli, onneksi molemmille! Antakoon kuvien puhua puolestaan! Kiitos Marjut!









maanantai 9. heinäkuuta 2018

Nöyrä ja kaunis

Lauantaina suunnattiin auto ja traileri kohti Kaarina dressage weekendiä, jossa vuorossa oli taas vähän kisailua ohjelmana Helppo B FEI Lasten esiohjelma A 2015. Aamu alkoi kotona jo melko rennoissa fiiliksissä eikä kisapaikallakaan ollut tällä kertaa suuria huolenaiheita, vaikka mainosta, katsomoa ja telttaa oli siellä ja täällä. Lämpöä toki oli jo aamusta alkaen, joten hevonen olisi ehkä saanut lepäillä trailerissa vielä pidempään, mutta kun herkkämielestä ei koskaan tiedä, oli parempi antaa aikaa katsella ympäristöä rauhassa ennen.


Verryttelyssä ei ollut suurta jännitystä ilmassa ja saatiin lämmiteltyä lihakset ja jumppailtua se, minkä oli tarpeen. Kentälle päästyä käytiin haukottelemassa kentän laidan liehuville mainoksille, kuulutuskontille, johteille ja kukkasille. Radalle rennoin mielin eikä sielläkään mikään aiheuttanut suuria tunteita, joten päästiinpä valmistautuessa vähän karauttamaan laukkaakin, jotta hevonen vähän heräisi vielä.


Rata sujui aika kivan tasaisen rennosti, jopa vähän liian rennosti. Ravi oli ihan kivaa, laukkaan olisi tarvittu vielä vähän enemmän puhtia, mutta vasen kulki kuitenkin ihan oksti, ja käynti mentiin sentään vähän sinnepäin. Tuomarit olivat aika yksimielisiä ja yhteisprosentit olivat 59,038. Kokonaisuudessaan radalle tuomarit kaipasivat enemmän aktiivisuutta ja käyntiin puhtaamman selkeämmän tahdin ja samalla kehuivat kauniiksi ja nöyräksi. Allekirjoitan nämä täysin.

Suorituksen jälkeinen ansaittu paras palkinto <3

Kaikkineen kuitenkin hyvä reissu. Nyt tietää, että voi jo enemmän miettiä ratsastusta, kun hevonen alkaa selvästi rentoutua näihin kisatilanteisiinkin eikä tarvitse olla niin huolissaan kaikesta muusta. Ehkä se kipsikin sieltä vielä katoaa ja energiaa alkaa löytyä samaan tapaan kuin kotona ja puhtia voi säästellä, kun ei tarvitse varata aikaa ylimääräiseen katseluun. Hiljaa hyvä tulee ja mikä tämän parempi tapa viettää kaunista kesäpäivää. Pienin askelin eteenpäin ja iloisina harrrastellaan yhdessä.

Kultakutri <3


Sunnuntai otettiin rennosti ja vedettiin taas kukkahattu pääähän ja palauteltiin karvasatulalla. Mun ihana, kaunis, nöyrä ja kiltti hevonen <3

P.S. Istuinpa tällä kertaa itse myös auton ratissa ja peruutin trailerin tallin pihassa laakista parkkiinkin ihan itse. Voinen siis olla ylpeä itsestänikin!

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Vuoristorataa

Niin se heittelee, hyvästä huonoon ja takaisin hyvään. Vatsa tuntuu taas rauhoittuneen ja hevonen palannut uomiinsa. Toivottavasti nyt pysyisikin taas hyvänä jonkunkin tovin.



Tiinan valmennus oli siis nyt menneenä lauantaina ja fiilikset oli jännittävän odottavat. Aika pian jo valkeni, että hevonen on taas iskussa, suksi luisti ja selän ja vatsankin pystyi taas nostamaan ylös. Laitettiin palikat kohdilleen ensin ihan ympyrällä ja siirreltiin vähän lapoja ja takajalkojen askelmerkkejä. Kun saatiin homma toimimaan, siirryttiin ratsastamaan suorille urillle ja kulmissa jatkettiin edelleen lapojen siirtelyä. Kun tämäkin toimi, otettiin vielä pitkille sivuille pienet keskiravipätkät mukaan ihan vain pelkällä ajatuksella siitä, että lähetetään hevonen kulmasta ohjautumaan suorana kohti ohjaa pidentäen askelta samalla. Toimi!



Laukassa kuviot oli aika samat. Ensin palikat pikaisesti kasaan ympyrällä ja aika nopeasti kulmien ja suorien urien pariin. Olipa ihanaa taas saada hyvää palautetta, kun Tiina oli alkuun suorastaan mykistynyt kuukauden aikana tapahtuneeseen muutokseen laukassa. Pienin askelin eteenpäin ja välillä harppauksin, mutta tasaisesti suunta on kuitenkin ylös ja eteen! Vasemmassa laukassa sujui keskilaukatkin aika kivasti, mutta oikeassa vaikeammassa ei vielä ihan pakka pysy kasassa, kun lähtee vähänkään liikaa ajattelemaan lisäystä lisäyksenä. Pitää vaan malttaa antaa hieman vapautta, niin askeliin tulee itsellään sen verran mittaa, kun sen tasapainossa pystyy suorittamaan.




Mahtava fiilis jäi taas tästä valmennuksesta. Mieletön hevonen! Näyttää se kuvissakin jo aika kivalta! Kiitos hienoista otoksista luottokuvaaja Marjut!

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Se tunne

Jepjep... Tiedättekö sen tunteen, kun kaikki on mennyt niin kauheen kivasti aika pitkäänkin ja sitten puf. Lauantaina ratsastelut sujui kuin vettä vaan vastalaukkoineen ja takaosankäännöksineen kaikkineen ja vielä sunnuntainkin karvasatulahumputtelut. Sitten ilmoitat maanantaina hevosen seuraaviin kisoihin ja puf samana iltana toteat, että vatsa on ihan löysällä ja hevonen sitä myötä naatti ja jopa vähän hapan. Paska.



Hiekkakuuri lähti heti päälle ihan varmuuden vuoksi, vaikka tällä nyt ei ole yhdessäkään hiekkaröntgenissä ollut huomauttamista ikinä. Syy todennäköisimmin lienee siinä, että kun nämä heinävuodet nyt ovat olleet ja tulevat olemaan mitä ovat, niin normaali pikkupaalikuivana tarjoiltu päiväheinäannos on nyt jouduttu myös antamaan samaa esikuivattua kuin muillakin ruokinnoilla. Muovipaalissa kuivaheinäkin on kuitenkin eri kuin ihka aito pikkupaalikuiva. Seuraavana ensiavuksi lorautetaan ruokintaan mukaan kalkki. Myöhemmin ehkä kokeiluun pääsee vielä koivuntuhka, jota olen jo aiemminkin ajatellut ottavani kokeiluun, kuultuani hyviä kokemuksia herkkämahan ruokinnassa.



Kunkun ruokinnastahan on raakattu kaikki sokerit ja tärkkelykset mahdolisimman minimiin eikä mahalle sovi melassi oikeastaan missään muodossa. Sapuskat sisältävät heinän lisäksi Pavon Vital kivennäistä, Progutia, Animix pellavaa ja merisuolaa sekä kesällä, kun tarvitaan lisää energiaa, on ollut vähäsokerinen ja vähätärkkelyksinen rehu muun ruokinnan lisänä. Aiempina kesinä se söi St. Hippolytin Natur Solo pellettiä ja valkuaisentarpeen vähennyttyä Equigardia, mutta nyt tälle kesälle saatiin kuin ihmeen kaupalla Racing Selected sopimaan melassista huolimatta. Kuureina se saa lisäksi MSM:ää ja ruusunmarjaa tai Marstallin Glissandoa tukemaan niveliä, jänteitä ja lihaksia sekä hikoilun ja kovemman treenin myötä elektrolyyttiä ja magnesiumia. Magnesium ja kamomilla on toiminut meillä myös "luonnonrauhoittavina" villikkokausina ja kisajännitykseen. 



Kuvituksena juhannusfiilistelyä juhannusaaton minipuomitreenin ja juhannuspäivän dressageposetusten merkeissä, kun kaikki oli vielä suht kivasti. Nyt tässä masennuksessa olisi voitu vaihtaa ne mustavalkoisiksi, sen vert on harmaa mieli. Loppuun vielä pätkä liikkuvaa kuvaa tuolta lauantailta. Nyt kaikki peukut ja varpaat pystyyn, että löydetään taas balanssi herkkämielen herkkämahaan ja elämä hymyilemään!




keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Kulkee kulkee ja pois mukavuusalueelta

Aikas haipakkaa menee kesä eteenpäin juhlien, nauttien auringosta ja vähän odotellen virkistävää sadetta. Kuninkaan auringon alla ei olekaan tapahtunut mitään normaalista ihmeellisempää. Treenaillaan treenaillaan ja välillä maastoillaan, ylitellään puomeja ja höntsäillään karvasatulan kanssa. Osa hevosista on päässyt laitumen makuun, mutta Kunkku raukka on jatkanut tarhaelämää ja saa vain haaveilla laidunlomasta. Kisailuja jatketaan sitten taas heinäkuussa, siihen asti keskitytään treenaamaan Maijan ja Tiinan kanssa parhaamme mukaan ja palautellaan välissä. Maija on nyt käynyt joka toinen viikko ja Tiina kerran kuukaudessa.

Villi ja vapaa?!

Ei me ihan noin hurjia oltu mitä kuva antaa ymmärtää...

Tiinan kanssa treffattiin viimeksi 26.5. ja seuraava valmennus on taas 30.6. Viime kerralla saatiin kovasti kehuja raviin löytyneestä liitovaiheesta ja joustosta ja laukan parantuneesta voimasta ja tasapainosta ja ylipäätään siitä, että hevonen kantaa itsensä säästä aina vain paremmin ja paremmin. Ratsastajan osalta keskityttiin taas enemmän selän asentoon, kun jalat on löytäneet mukavasti oman paikkansa ja lonkat on sopivasti auki ehkä jopa pysyvästi. Pitäisi muistaa ajatella solisluita ylös ja samalla antaa lapaluiden laskea rennosti alas unohtamatta kylkien kannatusta, helppoa kuin heinänteko vai mitä.

Onko aina pakko kuvaa?! Läsikin on likainen

True kouluponi

Maijan kanssa ollaan pääasiassa keskitytty perusasioihin, mutta viimeaikoina kuvioissa on ollut yhä enemmän vastalaukat, takaosankäännökset ja erilaiset tehtävät, joilla saataisiin valmisteltua meitä enemmän A:n ratoihin. Joskohan tällä kaudella vielä edes joku helppo A päästäisiin korkkaamaan. Eilisessä valmennuksessa keskityttiin siirtymiin askellajien välillä ja sisällä sekä pysähdyksiin ja peruutuksiin. Huikea hevonen! Nyt pitäisi vain itse ryhdistäytyä ja itsenäisessä treenissäkin mennä pois mukavuusalueelta ja vaatia asiat loppuun asti. Maija antoi kotiläksyksi olla tyytymättä siihen mukavaan, leppoisaan ja helppoon raviin ja laukkaan, vaan pyytää aina se pykälä enempi, vaikka se vaatii molemmilta taas vähän enemmän.

Kengityslook

Haaveilemassa tammalaitumen reunalla <3


Kävipä myös tuuri ja voitin liput Finderbyyn lauantaille, joten pitihän sinne lähteä nauttimaan mukavasta kesäpäivästä, hyvästä seurasta ja hienoista hevosista. Tärkeimmiksi katselukohteiksi valikoitui suomenhevosten estederby, perinteinen Finnderby ja tietysti myös suomenhevosten koululuokasta viimeinen kuuma ryhmä. Eniten odotin talven jälkeen näkeväni, minkä harppauksen Silvolan Hemminki on taas ottanut ja odotus palkittiin. Varmaa, rentoa ja tasaista suorittamista ja ansaittu voitto, hyvä velipoika! Saipa sitä taas itsekin kovasti tsemppiä treeneihin. Expossakin pyörähdettiin ja sieltä tarttui matkaan uusi kisanumero, kisamatkoille oma ylösnousemusjakkara ja vähän extempore uudet grippihousut, kun halvalla kerran sai.


Nyt jatketaan motivoituneina harjoituksia ja toivotaan, että heinä-elokuu saadaan kisailla suunnitelmien mukaisesti!

torstai 31. toukokuuta 2018

Melkein aikuinen

Onnea kuninkaani 8 v - ikuinen varsa! Olethan aina sinä - ihanan iloinen, sopivasti huumorintajuinen, komea ja keveä, kaikkien kaveri ja paras ystäväni!









torstai 17. toukokuuta 2018

Eletään kuin viimeistä kesäviikkoa

Täällä ollaan nautittu elämästä, käyty vähän maailmalla, aloitettu mehiläishoitajahommat ja jatkettu lämmöstä ja auringosta nauttimista! Ei siis uutta kuninkaan auringon alla!



Helatorstaina käytiin Salon 2-tason kisoissa suorittamassa helppo B nuorten hevosten kenttäratsastusohjelma ihan kelpo radalla tuloksena 59,167 %, joskin arpaonni ei ollut oikein suosinut meitä ja lähdettiin heti luokan ja koko kilpailujen ensimmäisinä aamulla klo 9. 

Ennen rataa kuningas tilasi HIHS mainokselta omat liput Helsinkiin, mutta radalla suoritettiin pätevänä
Paikka oli aika jännittävä kaikkine golfareineen, tenniskenttineen, kävelyteineen, varisparvineen, mainoksineen, katsomoineen ja telttoineen. Hevosta jännitti kovasti, mutta selvittiin kuitenkin voittajina kaikista möröistä. Yhtäkkinen ilmaston lämpeneminen teki pienet tenät ja bensa meinasi loppua radalle. Saatiin kuitenkin tehtyä ihan kiva tasainen suoritus ilman suurempia rikkoja, mutta energiaa kaivattiin läpi radan lisää tuomareidenkin papereissa. Hyvä mieli oli tälläkin kertaa siis paras palkinto!


Kisojen jälkeen on lähinnä otettu rennosti, nautittu kesästä ja lämmöstä ja tehty kaikkea kivaa, maastoilua, puomeja ja talutusratsuna toimimista. Mehiläishoitajahattu kaivettiin myös varastoista, niin herkät silmät ja vaaleanpunainen turvanpää pysyvät suojassa.



Tiistaina oli keväthuoltopäivä, kun luottolääkäri saapui kotitallille raspaamaan ja rokottamaan ja samalla katsomaan kuinka kevyesti jalka nousee. Ratsu oli hyvinkin vinkuvan reipas ja iloisen ilmava narun päässä. Papereissa luki näin "Reipas, iloinen, liikkuu mielellään. Käynti ja ravi suoralla ja ympyrällä puhdasta. Laukkaa reippaasti molempiin kierroksiin." Muutama päivä huilia rokotuksen myötä siis ja sitten mennään taas!

Kuninkaan lomaillessa voi toimia maskotinpitelijänä <3