maanantai 19. helmikuuta 2018

Parin läsipään innoittamana uuteen viikkoon

Viikonloppuna tulikin vietettyä aikaa taas totuttua useammassa satulassa, pari pläsipäätä ja yksi pikkutamma. Pläsipäät on aika siistejä ja taitavia tyyppejä, kun niiden päiden sisälle pääsee ja niillä on jing ja jang kohdillaan.


Kunkku suoritti lintukidutuksen jälkeen enemmän päätäparantavaa muuta toimintaa kuin koulukiemuroita, puomeja, maastoa ja helppoja perusjuttuja ilman temppuja. Pää oli palautunut ja menneen tiistain valmennuksessa fiilis oli korkealla ja hevonen varmaan parempi kuin koskaan. Kunnon mahalaskun jälkeen onnistuminen tuntuu taas niin paljon paremmalta.


Omassa istunnassa on ihan lähiviikkoina tapahtunut myös jotain, en ihan vielä tiedä mitä, mutta ehkä se vielä selviää. Katse, kädet ja jalat vielä vaeltelee välillä vähän missä sattuu, mutta eiköhän ne kaikki pienin askelin asetu. Hevosen on ainakin aiempaa helpompi kantaa rintakorinsa ja säkänsä mun alla. Tiistain valmennuksen teemana oli kulmien ratsastaminen ja sen jäljiltä pääsin taas paremmin kiinni koko ulkopuolen hallintaan. Hevonen kulki pyöreänä, rentona, suorana, tyytyväisenä ja kuuliaisena.


Tiistain fiilis jatkui kivasti viikonloppuun ja perjantaina saatiin tehtyä rauhallinen vetristely viikonloppuun suunniteltujen puomitreenin ja sileäntreenin alle. Noh suunnitelmat hieman muuttuivat, kun molempina aamuina maneesi ammottikin tyhjyyttään. Lauantain puomitreeni muuttuikin yhdistelmätreeniksi, kun työn alle pääsivät myös iki-ihanat vastalaukat. Puomit otettiin mukaan sitten vasta laukan jälkeiseen ravityöskentelyyn, jossa yhdistyikin samalla kivasti myös oma istuntajumppa, kun keventämisen sijaan istuinkin osan ajasta alhaalla. Sunnuntaina tehtiin vuorostaan intervalliharjoitus, kun tyhjässä maneesissa pystyi rauhassa posottamaan koko baanaa ympäri, ja päälle vielä iloinen aurinkokävely ulkona.





Lauantaina oli ohjelmassa myös kakkosläsipää eli Salama. Salamalla oli kiva päivä ja, vaikka korvat meinasivatkin mennä jumpasta vähän solmuun, urheilumieltä oli tällä kertaa yllinkyllin. Taitava poika hänkin!




Kunkun kuvat on jo muutaman viikon takaa, koska anonyymillä kuvaihmisellä on ollut hieman aikatauluongelmia, mutta jotain tuoretta vähän suhruista maneesimatskua kumminkin nyt tarjolla pitkästä aikaa. Salaman tuoreista kuvista vastaa itseoikeutetusti tietysti Marjut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti