Perjantaina hevonen oli hyvin jännittynyt, tulta ja tappuraa. Pellollahan kuuluu mennä täysii... Noh yhdellä ylimääräisellä pukilla ja poistumisyrityksellä selvittiin ja kuskikin pysyi kyydissä. Leuka rintaan ja kilometrejä lisää alle vaan.
Sunnuntaina lähdettiin jännittynein mielin katsomaan kuinka tänään käy. Hevonen oli rento oma itsensä ja ehdin jo huokaista helpotuksesta, että tänään voikin olla taas meidän päivä. Kuin kohtalon ivaa juuri ennen meidän rataa taivaalle lipui pikimustat pilvet melkoisen puhurin saattelemana ja pakka oli taas valmis. Osuudet tuulesta ja tuiskusta poispäin sujui kivasti, mutta kuka sitä olisi kiroamatta ottanut vettä vaakatasossa suoraan päin näköä. Jännityksestä huolimatta, hevonen oli kuitenkin tänään mun kanssa ja siitä olen ylpeä. Tuomarien kommentit lämmittivät myös erityisesti mieltä: "Kaunis hevonen, jolla kivat liikkeet" ja "Kaunis ja laadukas sh, jota varmasti nyt sade hieman haittasi"
Hyvissä pätkissä radallakin tunsin hetkittäin jo sitä, mitä kotona esitetään. Vielä tulee se meidän päivä, kun me kaikille näytetään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti