Kuninkaan huvit: Tarinan alku

Tervetuloa seuraamaan blogiamme!

Tässä pieni alustus siitä, keitä me olemme:

Olen Elina, 28-vuotias Turkulainen hevosharrastaja, puolikukkahattutäti ja wannabe kouluratsastaja.

Kesällä 2014 olin pikkuhiljaa kypsytellyt ajatusta omasta hevosesta, kun ylläpitoponista ei tuntunut enää riittävän omalle innostukselle tarpeeksi. Suomenhevonen oli ehdoton edellytys omalta hevoselta ja ruunakin sen piti olla, kun tammojen kanssa en ole liiemmin viihtynyt ja harrastekäytössä ori on hieman hankala vaihtoehto. Kokemusta hevosmaailmasta oli myös sen verran, että uskalsin ajatella ensimmäiseksi hevoseksi nuorta, saisin ainakin sellaisen, minkä olen jotakuinkin itse tehnyt. Kokeilin kaksi, toinen iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Hevonen oli täydellinen, rautias läsipää isoin sukin varustettu komea ratsunalku, ollen myös sopivasti pilkettä silmäkulmassa jo koeratsastuksessa.

Rakkaudesta kauniisiin liinaharjoihin, ylläpitoponi Agent kesällä -14 kuva Essi Turunen

Blogin päätähtenä toimii ensimmäinen oma hevoseni, suomenhevosruuna Liinakon Kunkku.

Onnellinen uuden hevosen omistaja syksyllä -14 kuva Essi Turunen

Elämäni Kunkku tuli minulle syksyllä 2014 ollessaan nelivuotias. Se osasi ratsun alkeet, kantoi ratsastajaa kaikissa askellajeissa, kääntyi, jarrutti ja vähän väistikin. Se oli esiintynyt hienoin pisterivein varsanäyttelyissä ja ajattelin tehdä siitä itselleni kivan harrastuskaverin ja samalla varovaisesti haaveilin koulukisaradoista. Aloitimme yhteiselon rauhallisesti toisiimme ja uuteen elämään tutustuen. Ensimmäisen talven maastoilimme ahkerasti, kasvatimme kuntoa ja opettelimme uutta. Kevät meni kohisten, hevonen kehittyi ja päästiin jo ratsastelujen sijasta ihan ratsastuksen puolelle, samalla pitäen kuitenkin huolta siitä, että nuoren hevosen elämä pysyi mielekkäänä ja lepoa oli tarpeeksi. Ensimmäisenä yhteisenä kesänä päästiin korkkaamaan kisaradatkin lähitallien seurakisoissa neljästi kouluaitojen sisällä ja kerran pikkuesteiden merkeissä.

Viisaan nuorukaisen ensimmäiset kilpailut ja ensimmäiset yhteiset kilpailut keväällä -15 kuva Kata Koskelo

Iloinen hyppyheppa kesältä -15 kuva Essi Turunen

Syksy alkoi takkuillen, kun hevoslapsi oli laidunlomallaan kasvattanut lihaksia (ja vähän mahaakin) niin, että satulat olivat jääneet auttamatta kapeiksi. Satulashowsta päästyämme alamäki tuntui vain jatkuvan ja lopulta etujalan hankosidevamma vei meidät pidemmälle paussille ja aloitimme elämämme taas uudelleen. Noin vuosi vamman diagnosoinnin jälkeen ollaan taas kiinni normaalissa elämässä. Kiirettä ei pidetty, jotta saatiin nuori, vireä, reaktiivinen ja herkkä hevonen elämänsä kuntoon jälleen. Vuosi oli kuoppainen, mutta kaiken hien ja kyynelten palkkana, kasvoimme yhä enemmän yhteen. Olemme nyt tänä päivänä enemmän tiimi kuin koskaan, enemmän tiimi kuin koskaan hevosteluelämäni aikana olen ollut yhdenkään hevosen kanssa.

Valmentaudumme noin kerran viikossa Maija Väinölän tarkkojen silmien alla ja noin kerran kuussa nautimme Tiina Vuorisen kehotietoisen ratsastuksen parissa. Tavoitteenamme on pitää hauskaa yhdessä ja kehittyä pikkuhiljaa kohti oikeaa kouluratsukkoa ja miksei joskus vielä iloksemme hypätä jokunen pieni estekin, kun siltä tuntuu.