Karvaturrin sulkasato

Muutama viikko ollaan jo kärvistelty karvaturrin hikoilun ja kuivattelun kanssa. Maneesitallilla täällä etelässä on ihan turha näiden turrikoiden kanssa koittaa pärjätä ja hakata päätä seinään kuivattelujen kanssa, kun klippaamalla tehdään kaikkien elämästä edes vähän helpompaa. Vannon villan nimeen, koska se ei ole ulkona märkänäkään kylmä, mutta silti useamman loimen alla hautominenkaan ei tee hyvää pitemmän päälle. Yritän aina venyttää klippaamisen ihan lokakuun loppuun tai marraskuun alkuun, jolloin klippauskertoja vuoteen tulee vain yksi. Nyt sunnuntaina läsipää sai pipon päähänsä ja oli parturin aika. Meillä on jätetty arvokkaille polville, selälle ja pyllylle lämmikettä, niille ei koskaan niin kova hiki tulekaan kuin kyljille, lavoille ja kaulalle. Meille siis toimivin malli on ollut osaklippaus, ei trace eikä chaser vaan Kuninkaan oma junglecut (vrt. Liinakon Kunkku alias Viidakon Kunkku). Kylkien raidat oli helppo rajata sopivalle kohdalle ja suoriksi maalarinteipin avulla, joskin ehdin ne tietysti poistaa ennen kuvia. Lapojen ja kaulan linjat tehtiin mutu tuntumalla, vähän vielä tuolta ja vähän vielä tuolta. Jäi niihin lopulta vähän karvoja jäljellekin.

Loimitus onkin toinen tarina. Pidän yleensä muutaman ensimmäisen päivän heti klippauksen jälkeen kevyen puuvillaloimen tallissakin päällä, vaikka periaatteessa tällä mallilla suomenhevosen pitäisi pärjätä plussakeleillä ilmankin lämpimässä tallissa. Ulos puetaan aina loimi päälle kaulakappaleen kera ja toppausta näillä syyskeleillä 100-150 g. Myöhemmin, kun lämpötilat laskee yölläkin pakkasen puolelle on tallissakin sen 100-150 grammaa yllä ja ulos sitten pakkaslukemien ja tallityöntekijän harkinnan mukaan 100-300 grammaa. En ole kovinkaan neuroottinen loimituksen ja grammojen suhteen. Yhden päivän hevonen pärjää, vaikka sillä olisi vähän kuuma tai vähän kylmä. Kuningas vannoo sisäloimissa Horsewaren Amigo puuvillaloimen ja Rhinon sisätoppisten nimeen ja ulkoloimista löytyy Rainbusteria ja Horse comfortia.

Kauheen ressaantunut putte pipoineen

Nyt odotellaankin, mitä keventynyt olemus tekee jo muutenkin syksystä piristyneelle ratsulle. Perjantaina meno äityi sen verran iloiseksi, että ilman hokkejakin saatiin jo polkaistua toisen etujalan kannalle haava. Hölmöläinen joutuikin sitten taas jumppaamaan ihan tosissaan, kun tädin huumori ei pitkän työviikon jäljiltä oikein meinannut riittää! Bootsit tarvii ainakin kaivaa naftaliinista käyttöön taas villivarsalle!

Onkos muilla käynyt parturi kylässä tai villiinnytty syksystä?