Lauantaiaamun ohjattu eteen ja ylös

Odotettu Tiinan treeni osui menneelle lauantaille. Osui ja upposi jälleen kerran, niinkin kovin, että läsipään pää ja takapää olivat vielä sunnuntaina aivan uupuneet. Ilokseni sain Marjutin vielä maneesin laidalle kameroineen ja saatiin pitkästä aikaa vähän videomateriaaliakin. Kiitos siis aamu-unien uhraamisesta meidän aamuvirkkuvuorolaisten iloksi!

Alkuun haettiin ranka ja lantio oikeinpäin ja oikeaan liikkeeseen. Varsinkin alkuun omatkin lonkat on vielä kylmät ja joustamattomat, jolloin hevonenkaan ei tietenkään käytä itseään täysillä. Oikea takajalka on Kunkun heikkous ja se jättää sen helposti vähän vähemmälle työlle ja oikean selkäpuoliskon alas. Itsellä suurimmat ongelmat on myös oikealla lonkassa ja si-nivelessä. Kumman heikkous on sitten ollut ensin vai onko samanlaiset heikkoudet vaan sattumalta kohdanneet? Sama kai kumpi on muna ja kumpi kana, pääasia, että työkalut heikkouksien ratkaisemiseen on vähä vähältä aina paremmin hallussa. 

Saatiin kovasti kehuja siitä, että hevonen kantaa säkänsä ja rintakehänsä huomattavasti paremmin kuin kaksi kuukautta takaperin. Jipii! Pistettiin taas pykälä lisää haastetta kehiin ja istuntaa tiivistämällä ja istuinluita kääntämällä kohti korvia saatiin takajalkoihin vieteriä aina vaan enemmän.  Vielä kaivattiin vähän enemmän ilmaa etujalkojen alle, mutta sekin tulee sieltä ajallaan, kun keräillään rauhassa voimaa.

Laukka on parantunut viimeisen kuukauden aikana extrapaljon ja ilokseni Tiinakin oli erittäin tyytyväinen kehitykseen. Laukassa haettiin hevonen vain tasapainoon ja työstettiin oikeastaan enemmän oikeaa vaikeampaa laukkaa, että pääsen itsenäisesti sen kanssa sitten taas paremmin eteenpäin. 
Maijakin jo kehui kovasti laukkaa viikko takaperin muutaman huili- ja pakkasviikon jäljiltä. Palikat on loksahtaneet kohdilleen ja vastalaukka vaikeampaankin suuntaan sujuu aika kivasti. Tässä pieni videonpätkä vasemmasta laukasta. Hieno hieno Kuningas! Linkki videoon ellei se aukea.

Huikea hevonen ja huikea fiilis edelleen! Sunnuntai otettiin tosiaan levon ja palauttelun kannalta. Kunkku sai lepäillä tarhassa ja käytiin maneesissa kuuntelemassa hurjia kevään ääniä, lumi tipahteli katolta, rännit tiputteli vettä ja mikä kauheinta vesipisaroita tipahteli maahan ja mönkijän päälle ja tuolille ja loimelle myös hallissa sisällä. Pienemmästäkin sitä silmät pikkasen pyörähtelee ja pieni suomenhevonen pompahtelee. Vai olisko kuitenkin aivonystyrät olleet aika kovilla lauantaina ja pientä ylireagoinnin hajua ilmassa?