keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Se tunne

Jepjep... Tiedättekö sen tunteen, kun kaikki on mennyt niin kauheen kivasti aika pitkäänkin ja sitten puf. Lauantaina ratsastelut sujui kuin vettä vaan vastalaukkoineen ja takaosankäännöksineen kaikkineen ja vielä sunnuntainkin karvasatulahumputtelut. Sitten ilmoitat maanantaina hevosen seuraaviin kisoihin ja puf samana iltana toteat, että vatsa on ihan löysällä ja hevonen sitä myötä naatti ja jopa vähän hapan. Paska.



Hiekkakuuri lähti heti päälle ihan varmuuden vuoksi, vaikka tällä nyt ei ole yhdessäkään hiekkaröntgenissä ollut huomauttamista ikinä. Syy todennäköisimmin lienee siinä, että kun nämä heinävuodet nyt ovat olleet ja tulevat olemaan mitä ovat, niin normaali pikkupaalikuivana tarjoiltu päiväheinäannos on nyt jouduttu myös antamaan samaa esikuivattua kuin muillakin ruokinnoilla. Muovipaalissa kuivaheinäkin on kuitenkin eri kuin ihka aito pikkupaalikuiva. Seuraavana ensiavuksi lorautetaan ruokintaan mukaan kalkki. Myöhemmin ehkä kokeiluun pääsee vielä koivuntuhka, jota olen jo aiemminkin ajatellut ottavani kokeiluun, kuultuani hyviä kokemuksia herkkämahan ruokinnassa.



Kunkun ruokinnastahan on raakattu kaikki sokerit ja tärkkelykset mahdolisimman minimiin eikä mahalle sovi melassi oikeastaan missään muodossa. Sapuskat sisältävät heinän lisäksi Pavon Vital kivennäistä, Progutia, Animix pellavaa ja merisuolaa sekä kesällä, kun tarvitaan lisää energiaa, on ollut vähäsokerinen ja vähätärkkelyksinen rehu muun ruokinnan lisänä. Aiempina kesinä se söi St. Hippolytin Natur Solo pellettiä ja valkuaisentarpeen vähennyttyä Equigardia, mutta nyt tälle kesälle saatiin kuin ihmeen kaupalla Racing Selected sopimaan melassista huolimatta. Kuureina se saa lisäksi MSM:ää ja ruusunmarjaa tai Marstallin Glissandoa tukemaan niveliä, jänteitä ja lihaksia sekä hikoilun ja kovemman treenin myötä elektrolyyttiä ja magnesiumia. Magnesium ja kamomilla on toiminut meillä myös "luonnonrauhoittavina" villikkokausina ja kisajännitykseen. 



Kuvituksena juhannusfiilistelyä juhannusaaton minipuomitreenin ja juhannuspäivän dressageposetusten merkeissä, kun kaikki oli vielä suht kivasti. Nyt tässä masennuksessa olisi voitu vaihtaa ne mustavalkoisiksi, sen vert on harmaa mieli. Loppuun vielä pätkä liikkuvaa kuvaa tuolta lauantailta. Nyt kaikki peukut ja varpaat pystyyn, että löydetään taas balanssi herkkämielen herkkämahaan ja elämä hymyilemään!




2 kommenttia:

  1. Kyllä tiedetään toi tunne, ja valitettavasti epäonnistumiset ja takapakit vaan kuuluvat tähän lajiin :/ Tsemppiä, kyllä se taas siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho jäänyt kommentti ja sitä myötä vastauskin tuonne bloggerin syövereihin. Joo ainaista ylä ja alamäkeä tämä on, mutta kai se pitää mielen virkeänä ja tuntosarvet herkkinä :)

      Poista