keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Se tunne

Jepjep... Tiedättekö sen tunteen, kun kaikki on mennyt niin kauheen kivasti aika pitkäänkin ja sitten puf. Lauantaina ratsastelut sujui kuin vettä vaan vastalaukkoineen ja takaosankäännöksineen kaikkineen ja vielä sunnuntainkin karvasatulahumputtelut. Sitten ilmoitat maanantaina hevosen seuraaviin kisoihin ja puf samana iltana toteat, että vatsa on ihan löysällä ja hevonen sitä myötä naatti ja jopa vähän hapan. Paska.



Hiekkakuuri lähti heti päälle ihan varmuuden vuoksi, vaikka tällä nyt ei ole yhdessäkään hiekkaröntgenissä ollut huomauttamista ikinä. Syy todennäköisimmin lienee siinä, että kun nämä heinävuodet nyt ovat olleet ja tulevat olemaan mitä ovat, niin normaali pikkupaalikuivana tarjoiltu päiväheinäannos on nyt jouduttu myös antamaan samaa esikuivattua kuin muillakin ruokinnoilla. Muovipaalissa kuivaheinäkin on kuitenkin eri kuin ihka aito pikkupaalikuiva. Seuraavana ensiavuksi lorautetaan ruokintaan mukaan kalkki. Myöhemmin ehkä kokeiluun pääsee vielä koivuntuhka, jota olen jo aiemminkin ajatellut ottavani kokeiluun, kuultuani hyviä kokemuksia herkkämahan ruokinnassa.



Kunkun ruokinnastahan on raakattu kaikki sokerit ja tärkkelykset mahdolisimman minimiin eikä mahalle sovi melassi oikeastaan missään muodossa. Sapuskat sisältävät heinän lisäksi Pavon Vital kivennäistä, Progutia, Animix pellavaa ja merisuolaa sekä kesällä, kun tarvitaan lisää energiaa, on ollut vähäsokerinen ja vähätärkkelyksinen rehu muun ruokinnan lisänä. Aiempina kesinä se söi St. Hippolytin Natur Solo pellettiä ja valkuaisentarpeen vähennyttyä Equigardia, mutta nyt tälle kesälle saatiin kuin ihmeen kaupalla Racing Selected sopimaan melassista huolimatta. Kuureina se saa lisäksi MSM:ää ja ruusunmarjaa tai Marstallin Glissandoa tukemaan niveliä, jänteitä ja lihaksia sekä hikoilun ja kovemman treenin myötä elektrolyyttiä ja magnesiumia. Magnesium ja kamomilla on toiminut meillä myös "luonnonrauhoittavina" villikkokausina ja kisajännitykseen. 



Kuvituksena juhannusfiilistelyä juhannusaaton minipuomitreenin ja juhannuspäivän dressageposetusten merkeissä, kun kaikki oli vielä suht kivasti. Nyt tässä masennuksessa olisi voitu vaihtaa ne mustavalkoisiksi, sen vert on harmaa mieli. Loppuun vielä pätkä liikkuvaa kuvaa tuolta lauantailta. Nyt kaikki peukut ja varpaat pystyyn, että löydetään taas balanssi herkkämielen herkkämahaan ja elämä hymyilemään!




keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Kulkee kulkee ja pois mukavuusalueelta

Aikas haipakkaa menee kesä eteenpäin juhlien, nauttien auringosta ja vähän odotellen virkistävää sadetta. Kuninkaan auringon alla ei olekaan tapahtunut mitään normaalista ihmeellisempää. Treenaillaan treenaillaan ja välillä maastoillaan, ylitellään puomeja ja höntsäillään karvasatulan kanssa. Osa hevosista on päässyt laitumen makuun, mutta Kunkku raukka on jatkanut tarhaelämää ja saa vain haaveilla laidunlomasta. Kisailuja jatketaan sitten taas heinäkuussa, siihen asti keskitytään treenaamaan Maijan ja Tiinan kanssa parhaamme mukaan ja palautellaan välissä. Maija on nyt käynyt joka toinen viikko ja Tiina kerran kuukaudessa.

Villi ja vapaa?!

Ei me ihan noin hurjia oltu mitä kuva antaa ymmärtää...

Tiinan kanssa treffattiin viimeksi 26.5. ja seuraava valmennus on taas 30.6. Viime kerralla saatiin kovasti kehuja raviin löytyneestä liitovaiheesta ja joustosta ja laukan parantuneesta voimasta ja tasapainosta ja ylipäätään siitä, että hevonen kantaa itsensä säästä aina vain paremmin ja paremmin. Ratsastajan osalta keskityttiin taas enemmän selän asentoon, kun jalat on löytäneet mukavasti oman paikkansa ja lonkat on sopivasti auki ehkä jopa pysyvästi. Pitäisi muistaa ajatella solisluita ylös ja samalla antaa lapaluiden laskea rennosti alas unohtamatta kylkien kannatusta, helppoa kuin heinänteko vai mitä.

Onko aina pakko kuvaa?! Läsikin on likainen

True kouluponi

Maijan kanssa ollaan pääasiassa keskitytty perusasioihin, mutta viimeaikoina kuvioissa on ollut yhä enemmän vastalaukat, takaosankäännökset ja erilaiset tehtävät, joilla saataisiin valmisteltua meitä enemmän A:n ratoihin. Joskohan tällä kaudella vielä edes joku helppo A päästäisiin korkkaamaan. Eilisessä valmennuksessa keskityttiin siirtymiin askellajien välillä ja sisällä sekä pysähdyksiin ja peruutuksiin. Huikea hevonen! Nyt pitäisi vain itse ryhdistäytyä ja itsenäisessä treenissäkin mennä pois mukavuusalueelta ja vaatia asiat loppuun asti. Maija antoi kotiläksyksi olla tyytymättä siihen mukavaan, leppoisaan ja helppoon raviin ja laukkaan, vaan pyytää aina se pykälä enempi, vaikka se vaatii molemmilta taas vähän enemmän.

Kengityslook

Haaveilemassa tammalaitumen reunalla <3


Kävipä myös tuuri ja voitin liput Finderbyyn lauantaille, joten pitihän sinne lähteä nauttimaan mukavasta kesäpäivästä, hyvästä seurasta ja hienoista hevosista. Tärkeimmiksi katselukohteiksi valikoitui suomenhevosten estederby, perinteinen Finnderby ja tietysti myös suomenhevosten koululuokasta viimeinen kuuma ryhmä. Eniten odotin talven jälkeen näkeväni, minkä harppauksen Silvolan Hemminki on taas ottanut ja odotus palkittiin. Varmaa, rentoa ja tasaista suorittamista ja ansaittu voitto, hyvä velipoika! Saipa sitä taas itsekin kovasti tsemppiä treeneihin. Expossakin pyörähdettiin ja sieltä tarttui matkaan uusi kisanumero, kisamatkoille oma ylösnousemusjakkara ja vähän extempore uudet grippihousut, kun halvalla kerran sai.


Nyt jatketaan motivoituneina harjoituksia ja toivotaan, että heinä-elokuu saadaan kisailla suunnitelmien mukaisesti!