Karvaturrin sulkasato

Muutama viikko ollaan jo kärvistelty karvaturrin hikoilun ja kuivattelun kanssa. Maneesitallilla täällä etelässä on ihan turha näiden turrikoiden kanssa koittaa pärjätä ja hakata päätä seinään kuivattelujen kanssa, kun klippaamalla tehdään kaikkien elämästä edes vähän helpompaa. Vannon villan nimeen, koska se ei ole ulkona märkänäkään kylmä, mutta silti useamman loimen alla hautominenkaan ei tee hyvää pitemmän päälle. Yritän aina venyttää klippaamisen ihan lokakuun loppuun tai marraskuun alkuun, jolloin klippauskertoja vuoteen tulee vain yksi. Nyt sunnuntaina läsipää sai pipon päähänsä ja oli parturin aika. Meillä on jätetty arvokkaille polville, selälle ja pyllylle lämmikettä, niille ei koskaan niin kova hiki tulekaan kuin kyljille, lavoille ja kaulalle. Meille siis toimivin malli on ollut osaklippaus, ei trace eikä chaser vaan Kuninkaan oma junglecut (vrt. Liinakon Kunkku alias Viidakon Kunkku). Kylkien raidat oli helppo rajata sopivalle kohdalle ja suoriksi maalarinteipin avulla, joskin ehdin ne tietysti poistaa ennen kuvia. Lapojen ja kaulan linjat tehtiin mutu tuntumalla, vähän vielä tuolta ja vähän vielä tuolta. Jäi niihin lopulta vähän karvoja jäljellekin.

Loimitus onkin toinen tarina. Pidän yleensä muutaman ensimmäisen päivän heti klippauksen jälkeen kevyen puuvillaloimen tallissakin päällä, vaikka periaatteessa tällä mallilla suomenhevosen pitäisi pärjätä plussakeleillä ilmankin lämpimässä tallissa. Ulos puetaan aina loimi päälle kaulakappaleen kera ja toppausta näillä syyskeleillä 100-150 g. Myöhemmin, kun lämpötilat laskee yölläkin pakkasen puolelle on tallissakin sen 100-150 grammaa yllä ja ulos sitten pakkaslukemien ja tallityöntekijän harkinnan mukaan 100-300 grammaa. En ole kovinkaan neuroottinen loimituksen ja grammojen suhteen. Yhden päivän hevonen pärjää, vaikka sillä olisi vähän kuuma tai vähän kylmä. Kuningas vannoo sisäloimissa Horsewaren Amigo puuvillaloimen ja Rhinon sisätoppisten nimeen ja ulkoloimista löytyy Rainbusteria ja Horse comfortia.

Kauheen ressaantunut putte pipoineen

Nyt odotellaankin, mitä keventynyt olemus tekee jo muutenkin syksystä piristyneelle ratsulle. Perjantaina meno äityi sen verran iloiseksi, että ilman hokkejakin saatiin jo polkaistua toisen etujalan kannalle haava. Hölmöläinen joutuikin sitten taas jumppaamaan ihan tosissaan, kun tädin huumori ei pitkän työviikon jäljiltä oikein meinannut riittää! Bootsit tarvii ainakin kaivaa naftaliinista käyttöön taas villivarsalle!

Onkos muilla käynyt parturi kylässä tai villiinnytty syksystä?

Kaula ylös, niska alas

Lauantaina oli taas Tiinan treenin vuoro. Jotenkin joka vuosi Tiina pääsee todistamaan näitä ensimmäisiä pakkasenpuremia aamuja, niin tälläkin kertaa ja muutama ilovinkuloikka oli ihan pakko esittää alkuravien ohella. Omana toiveena oli päästä kiinni niskan rentouteen. Hevonen kulkee jo nykyään aika kivasti oikeinpäin ja itseään kantaen, mutta tulee herkästi kovaksi niskasta ja samalla toki myös kaulasta.

Tätä lähdettiinkin ratkomaan sillä, että sään ja niskan ohella alettiinkin miettiä miten saataisiin kaula ylös. Ensin haluttiin kaula pitkäksi ja niska mielellään jopa sään alapuolelle, siitä alettiin miettiä kaulanliittymää ylös niin, että kaula nousee ennen niskaa, ja kun tästä fiiliksestä oltiin päästy kiinni otettiin vielä taivutus mukaan, jolloin niskakin sai jo nousta ylemmäs. Samalla kun kaulan liittymää mietittiin ylös, mietittiin myös lapoja eteen, jolloin saatiin myös etujalkojen askeliin käynnissäkin lisää pituutta ja viivettä.

Vaikka nyt ajateltiin paljon enemmän etupäätä, takapää tuli siinä samalla mukaan ja kaikki lähti siitä, että sisäjalasta ratsastettiin kohti ulko-ohjaa. Oikeassa kierroksessa pitää muistaa pitää huoli, että oikea kylki ei pullahda sisään, ja vasemmassa kierroksessa taas tulee pitää huolta, että saa oikean takajalan ulkojalkana otettua töihin ennen kuin alkaa työstää enempää edestä. Ravissa ja laukassa oivallettiin samoja asioita. Etenkin laukassa tuli miettiä paljon sitä, että saatiin paino enenemässä määrin pois sisäetujalalta.

Kuvista kiitos Marjut

Kolme ratsua syysauringossa

Sadekausiviikon viikonloppu alkoi Kunkun hammashoidolla ja vuositsekkauksella! Legot saatiin taas järjestykseen ja lääkärille esitetty liikehdintä päästi kehut luottolääkärin suusta ilmoille, kun on niin kovasti ihanaa nähdä näin kaunista ja pehmeästi askellajista toiseen siirtyvää liikettä. Matka ja treenit siis jatkuu eteenpäin saman tutun ja turvallisen hyväksihavaitun kaavan mukaan! Hammaspuolelta ei tällä kertaa löytynyt suurempia ongelmia, pientä terävyyttä takahampaissa ja yksi vanha tuttu porras, jota madallettiin jälleen pykälän verran. Näillä näkymin päästään kohta silläkin puolen siirtymään aikuisten hevosten rytmiin eli kerta vuodessa hammashoitoon.

Hän tilasi purukylpyjä kotiinkin <3

Sunnuntai alkoi sumuisena ja valkeni pian aurinkoisena! Herra herkkämieli on usein hammashoidon jäljiltä muutaman päivän suustaan kipeän oloinen ja ruokakin tippuu kehnommin, mutta nytpä tallilla odotti tyytyväinen hevonen, jolle oli ruoka maittanut hyvin. Niinpä hän pääsi pienelle aamujumpalle kumikuolain suussa ja tyytyväisenä suoritti pyydetyt tehtävänsäkin. Iloinen yllätys siis!

Korvat ristiin ja miettimään mihin ne sata jalkaa laittaiskaan

Päivä jatkui extempore lainaläsipään kyydissä. Salamaa hiukka laiskotti, mutta jumppailtiin silti sitkeästi. Sielunkumppaniläsipään piti toki kertaalleen kokeilla pitääkö tiimihousujen paikat penkissä, kun Harrikan pärinä siivitti pieneen ilolentoon. Ilolento aiheutti kyllä muutaman sakkokierroksen, jossa jalka oli varsinkin keveä ja humma ketterä ja vetreä.

"Ihme nipoja tommoset koulutuupparit, kun vetää herneet nenään parista pikku iloloikasta. Okei okei ymmärrän yskän tapsuttelen kauniisti sit!" t. Salkkuli

Kolmas ratsu veikin toisen lajin pariin ja ennen illan hämärtymistä otettiin vielä pyörä alle ja lähdettiin lenkille katselemaan uuden kotikylän maisemia ja poikettiinpa samalla tallille!

Kolme vuotta

Kolme vuotta sitten eleltiin jännittäviä aikoja, kun odoteltiin seuraavaa aamua, aikaista lähtöä ja jännitettiin eläinlääkärintarkastusta. Päivällä kultakimpale olikin jo tutustumassa uuteen kotiin, piehtaroimassa uudessa tarhassa ja haistelemassa uusia kavereitaan.

Söpöläinen honkkelipoika

Yhteinen tarina edessäpäin -14

Pusupoika alusta asti

Vuosi yhteistä tarinaa takana -15

Komea 6 v

Kaksi vuotta yhteistä taivalta takana -16

Ystävistä parhain

Kolme elämäni parasta vuotta ylpeänä hevosen omistajana

<3

kuvat Essi Sohlmanin, Ansku Kaukolan ja Kirsin käsialaa