maanantai 20. elokuuta 2018

Loimihaassa ei loikkien

Eilen oli taas kisapäivä. Suunnattiin Loimaalle Loimihaan loikkiin ei toki loikkimaan. Ohjelmassa oli jälleen tällä kaudella tutuksi tullut helppo B:3 ja se oli avoin vain suomenhevosille. Paikalla oltiin hyvissäajoin ja vähän ehdittiin katsella maisemiakin ennen kuin menin selkään ja verryttelemään. Tällä kertaa mukana oli taas rento kiva putte, jonka ei liiemmin tarvinnut tuijotella tai hötkyillä mitään.

Kukkuu




Rata oli tasaisen kiva, mutta pohja vei hevosesta aika paljon liikettä ja puhtia pois. Ravi sujui kuitenkin kivasti ja siitä saatiinkin paperiin aika hieno seiskarivi. Laukka oli melkoisen työn takana, josta johtuen vasemmalle voltti valui ylisuureksi, siirtyminen raviin tuli ennen pistettä ja oikeallakin paperissa ympyrän kohdalla luki "vähän työläs". Käynti oli meille tyypillisesti lyhyttä ja osin voimatonta pohjankin vuoksi sekä tuomarilla ja minulla oli eri käsitys pitkistä ohjista käyntikaarella. Prosentteja tästä radasta napsahti kuitenkin 62,05%, ihan kelpo suoritus siis.



Puuhapete tarhassa tyylikkäänä kotiinpäästyään

Ja puuhastelu jatkuu toisaalla kun kottikärryjä ei saanut kaataa

Jälleen voi sanoa siis, että kyllä on kiva matkustaa viisaan hevosen kanssa. Hiljaa hyvä tulee ja onnekseni näyttäisi kuitenkin taas siltä, että rutiini alkaa purra ja uusissakin paikoissa voi jo saada ihan rennon kivan suorituksen aikaiseksi. Tästä on hyvä jatkaa pienen palauttelun ja huilin kautta Kunkkareihin.

Päiväunet ystävän kanssa raskaan rupeaman jälkeen <3

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Vastatuulessa

Tänä viikonloppuna kisailtiin Wiurilassa nurmella. Nämä ovat olleet pitkään jo legendaarisen mukavat kisat kokea. Starttasimme perjantaina 1-tason suokkien helppo B:n ja sunnuntaina 2-tason suokkien helppo B:n. Taivaankappaleet eivät olleet ihan meidän puolellamme kumpanakaan päivänä.

Perjantaina hevonen oli hyvin jännittynyt, tulta ja tappuraa. Pellollahan kuuluu mennä täysii... Noh yhdellä ylimääräisellä pukilla ja poistumisyrityksellä selvittiin ja kuskikin pysyi kyydissä. Leuka rintaan ja kilometrejä lisää alle vaan.



Sunnuntaina lähdettiin jännittynein mielin katsomaan kuinka tänään käy. Hevonen oli rento oma itsensä ja ehdin jo huokaista helpotuksesta, että tänään voikin olla taas meidän päivä. Kuin kohtalon ivaa juuri ennen meidän rataa taivaalle lipui pikimustat pilvet melkoisen puhurin saattelemana ja pakka oli taas valmis. Osuudet tuulesta ja tuiskusta poispäin sujui kivasti, mutta kuka sitä olisi kiroamatta ottanut vettä vaakatasossa suoraan päin näköä. Jännityksestä huolimatta, hevonen oli kuitenkin tänään mun kanssa ja siitä olen ylpeä. Tuomarien kommentit lämmittivät myös erityisesti mieltä: "Kaunis hevonen, jolla kivat liikkeet" ja "Kaunis ja laadukas sh, jota varmasti nyt sade hieman haittasi"



Hyvissä pätkissä radallakin tunsin hetkittäin jo sitä, mitä kotona esitetään. Vielä tulee se meidän päivä, kun me kaikille näytetään!