tiistai 20. maaliskuuta 2018

Kun parhaan ystävän suomenhevosesta saat

 ... on jokaisesta päivästä helppo olla sopivasti onnellinen.


Elämä potkii joskus päähän, mutta sitten on kuitenkin läsipää, joka potkii jokapäivä vielä työpäivän päällekin liikkeelle. Vaikka yöstä olisi nukuttu vain murto-osa, läsipää kuljettaa kiltisti tätiä, mutta pitää huolen, että hereillä pysytään kumminkin. Vaikka seuraavastakin yöstä olisi nukuttu vain murto-osa, läsipää venyttää meidät valmennuksessa edelleen aina parempiin suorituksiin. Silti se tietää, että pilkettä silmäkulmassa ei tarvitse unohtaa ja voi vitsien varjolla koetella hieman hermojakin, kunhan muistaa olla seuraavana päivänä taas herran enkeli.


Eikä meidän tarvi koskaan ikinä muuttua, me ollaan mitä me ollaan ja se riittää meille. Mun tätiratsu, mun paras ystävä, mun turpaterapeutti, mun kuningas ja mun tielläpitäjä, vakaasti ja varmasti vaikkei aina kaikilla neljällä jalalla.


maanantai 12. maaliskuuta 2018

Lauantaiaamun ohjattu eteen ja ylös

Odotettu Tiinan treeni osui menneelle lauantaille. Osui ja upposi jälleen kerran, niinkin kovin, että läsipään pää ja takapää olivat vielä sunnuntaina aivan uupuneet. Ilokseni sain Marjutin vielä maneesin laidalle kameroineen ja saatiin pitkästä aikaa vähän videomateriaaliakin. Kiitos siis aamu-unien uhraamisesta meidän aamuvirkkuvuorolaisten iloksi!



Alkuun haettiin ranka ja lantio oikeinpäin ja oikeaan liikkeeseen. Varsinkin alkuun omatkin lonkat on vielä kylmät ja joustamattomat, jolloin hevonenkaan ei tietenkään käytä itseään täysillä. Oikea takajalka on Kunkun heikkous ja se jättää sen helposti vähän vähemmälle työlle ja oikean selkäpuoliskon alas. Itsellä suurimmat ongelmat on myös oikealla lonkassa ja si-nivelessä. Kumman heikkous on sitten ollut ensin vai onko samanlaiset heikkoudet vaan sattumalta kohdanneet? Sama kai kumpi on muna ja kumpi kana, pääasia, että työkalut heikkouksien ratkaisemiseen on vähä vähältä aina paremmin hallussa. 



Saatiin kovasti kehuja siitä, että hevonen kantaa säkänsä ja rintakehänsä huomattavasti paremmin kuin kaksi kuukautta takaperin. Jipii! Pistettiin taas pykälä lisää haastetta kehiin ja istuntaa tiivistämällä ja istuinluita kääntämällä kohti korvia saatiin takajalkoihin vieteriä aina vaan enemmän.  Vielä kaivattiin vähän enemmän ilmaa etujalkojen alle, mutta sekin tulee sieltä ajallaan, kun keräillään rauhassa voimaa.


Laukka on parantunut viimeisen kuukauden aikana extrapaljon ja ilokseni Tiinakin oli erittäin tyytyväinen kehitykseen. Laukassa haettiin hevonen vain tasapainoon ja työstettiin oikeastaan enemmän oikeaa vaikeampaa laukkaa, että pääsen itsenäisesti sen kanssa sitten taas paremmin eteenpäin. 
Maijakin jo kehui kovasti laukkaa viikko takaperin muutaman huili- ja pakkasviikon jäljiltä. Palikat on loksahtaneet kohdilleen ja vastalaukka vaikeampaankin suuntaan sujuu aika kivasti. Tässä pieni videonpätkä vasemmasta laukasta. Hieno hieno Kuningas! Linkki videoon ellei se aukea.




Huikea hevonen ja huikea fiilis edelleen! Sunnuntai otettiin tosiaan levon ja palauttelun kannalta. Kunkku sai lepäillä tarhassa ja käytiin maneesissa kuuntelemassa hurjia kevään ääniä, lumi tipahteli katolta, rännit tiputteli vettä ja mikä kauheinta vesipisaroita tipahteli maahan ja mönkijän päälle ja tuolille ja loimelle myös hallissa sisällä. Pienemmästäkin sitä silmät pikkasen pyörähtelee ja pieni suomenhevonen pompahtelee. Vai olisko kuitenkin aivonystyrät olleet aika kovilla lauantaina ja pientä ylireagoinnin hajua ilmassa?

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Ilmeellä läpi kylmyyden

"Napajäätiköllekö ollaan lähdössä vai?"
"Säädä sä radioo vaan rauhassa. Löysin ihan vahingossa itseni täältä hiekkakasan päältä"
Viime viikot on paineltu täällä etelässäkin varsin talvisissa lukemissa. Sormet ja varpaat on olleet kovilla, samoin omat kylmänherkät polvet. Polvikipuihin ja särkyihin on haettu apua pitkistä sukista, säärystimistä ja viimeisen viikon on ollut Freejumpin Soft up pro -jalustimet koekäytössä. Kylmästä johtuen saappaatkin on saaneet lojua kaapin pohjalla ja jalassa on keikkuneet hyvinpalvelleet Lidlin kumiteräiset pakkassaappaat, jotka ei nekään kyllä varmaan loista tukevuudellaan. Freejumpit saavat vielä jäädä mietintämyssyyn ja saappaitakin taitaa taas päästä ulkoiluttamaan, kun kevät tullee kohta kohinalla, niin jalka saanee niistä muutenkin paremmin tukea. Onko muilla polvivaivaisilla löytynyt apua joistain eri jalustimista tai muista välineistä? Back on trackin polvituki ja joku muukin neopreenituki kotoa löytyy kyllä myös.

"Joo-o kyl se kimaltelee lähes yhtä kauniisti kuin mä, mut mä oon silti kirkkaasti se loistavin tähti"

"Pikkasen vaan aattelin, että pikku arpi kaunistais mua vähän lisää."

Muuta suurta ja jännittävää sitten ei oikeastaan ole tapahtunutkaan. Paitsi pläsipää oli päättänyt ottaa vähän asennetta ulkomuotoon ja kehitellyt pikkuvekin silmäkulmaansa, ei silmään sentään. Omistaja sai myös kokea Marjutin sanoin pläsäytyksen, kun suvaitsi viettää omaa aikaa elokuvissa ja tapasravintolassa pidempään kuin rakkaimpansa luona. Siitä seurasi sitkeät rapsutusvaatimukset kesken yksiön siivouksen. Pakkohan se oli sitten nöyränä ottaa furminaattori ja kumisuka kauniisseen käteen ja palvella, kunhan talikonheiluttelu saatiin suoritettua tiukassa valvonnassa loppuun. Mamman mussukka, ei siitä mihinkään pääse.

Ja kun päästiin näihin läsipäiden ilmeisiin käsiksi, olis tarjolla vielä muutama malliesimerkki sielunveljeltä:


"Näätkö mama, sairaan pätevänä täs seisoskelen, kun toi tuuppari koittaa päästä eroon tosta takistaan. Ai mikä hiki?"

"Hohhoijjaa... Otan pikku päikkärit, kun ton irvistelijänkin pitäis pikkasen tsemppaa. Ettei nyt vaan hampaat jäätyis."

"Ai ei oo lonkat tarpeeks auki vielä vai? Jumppaa jumppaa täti, ei tänne oo tultu honkkelina kulkemaan. Rakkaudesta heinäpaaliin kato."