maanantai 25. syyskuuta 2017

Heihei kesä, tervetuloa syksy ja talvi

Suunnattiin kauden viimeiselle koitokselle Wiurilan kartanon mielettömiin maisemiin! Suokeille oli tarjolla juhlavuoden kunniaksi oma helppo B luokka ja ohjelmana tuttu ja turvallinen B:0. Paikka oli ihana ja syksyn värit, aurinko, pilvetön taivas ja lopulta ihan sopivan lämmin kruunasi kaiken komeuden! Hevonen oli viisas, taas oma reipas itsensä ja tuntui radallakin taas omalta ihanalta itseltään, vaikka tuolla turrilla on taatusti jo raskasta tehdä työtä! Tulos ei puhunut ihan oman pyllyn kanssa samaa kieltä, 56 % jäi taas alle sen 60% haamurajan, jonka olen perustavoitteeksi piirtänyt. Oli miten oli hevonen tuntui hyvältä ja suoritukseen suorituksena olen enemmän kuin tyytyväinen!

Niin oli hulppeat maisemat ja miljöö

Suomenturrikka kesäkelissä

Posteljooniharjoittelua

Tähän kisaan päätetään myös tämä ensimmäinen kautemme kisojen osalta ja suunnataan katseet, syksyyn ja talveen. Kohotetaan kuntoa, kerätään voimaa ja opetellaan lisää temppuja, ehkä käydään jollain pienillä hauskoilla retkilläkin! Kausi on ollut vähän vuoristorataa, mutta sitähän tämä hevostelu on. Kauteen mahtui yhteensä 10 starttia, joista kertyi rutkasti kokemusta, ehkä vähän jo rutiinia ja kaksi rusettiakin kokoelmiin. Alkukausi pidättäydyttiin helppo C:n ohjelmissa, kun loppukaudesta pystyttiin vakiinnuttamaan taso ihan hyvin helppo Bn puolelle. Jos vain pysytään terveinä ja motivoituneina, ensi kaudella pyritään korkkaamaan ensimmäiset An ohjelmat. Tärkeintä meille kuitenkin on oppia yhdessä, tehdä yhdessä ja pitää hauskaa, siitä ei tingitä!

Lällislää, äiti sanoi, että mä oon ollut niin taitava, ettei mun tarvi enää tänä vuonna esiintyä, ku oman tallin Kunkkuna

Tänään tuomari oli kautta linjan tiukilla pisteiden jaossa. Ei kaikkia voi eikä pidäkään miellyttää. Itse ja itselleni olen hevoseni itse tehnyt lähes alusta asti, ehkä siksi nämä arvostelut tulee niin herkästi otettua liiankin henkilökohtaisesti. Silti kaikessa tässä kisajärjestelmäuudistuksessa ja muussa myllerryksessä jää miettimään, mitä merkitystä 1-tason kisoilla on, jos sieltä lähdetään naama väärinpäin kotiin, kun linja vedetään niin tiukalle, että murto osa lähtijöistä pääsee sen 60% haamurajan yläpuolelle. 1-tason kisat on lähinnä alottelevia kilpailijoita ja ratsuja tai harrastelijoita. Eikö tämän tason olisi tarkoitus olla kannustin eteenpäin ja piristysruiske normaaliin harrasteluelämään? Lähtömaksut on tälläkin tasolla nykyään ennemmin kymppejä kuin vitosia, siihen päälle vielä luvat ja kuljetuskustannukset. Onko se kannustavaa ja piristävää, jos maksat ensin itsesi kipeäksi, ja lähdetkin paikalta hädin tuskin hyväksytyllä suorituksella ja inhottavimmassa tapauksessa ilman mitään tsemppaavaa kommenttia paperissa?

perjantai 22. syyskuuta 2017

Oman elämänsä mestari

Kolmatta viikkoa putkeen kouluaitojen sisällä esiintymässä alkaa jo mennä melkein totisen puolelle puolikukkahattutädille. Viime sunnuntaina suunnattiin Ylikylän tallille Piikiöön kouluratsastuksen aluemestaruuksiin. Kunkku sai osallistua nuorten hevosten luokkaan, koska tällä kaudella nuoriin laskettiin myös 7-vuotiaat. Tämä sääntömuutos oli kiva juttu, koska ihan liian paljon nuoria hevosia viedään nykyään liian nopeasti liian vaikeiden tehtävien eteen. Toisekseen omissa intresseissä myös se, että suomenhevonen kasvaa tunnetusti pidempään eikä sitäkään vertaa ole valmis. Ohjelmassa oli siis helppo B KN special ja samalla meidän ensimmäinen 2-tason helppo B startti.

Hevonen loisti verryttelyssä ja tuntui varsin hyvälle...puoli voittoa siis. Kisakentällä tossu olikin taas verrattaen raskas...videolta myöhemmin katsottuna raviohjelma oli ihan ok, laukassa ja käynnissä ratsastaja olisi voinut tyytyä yrittämään vähän vähemmän epätoivoisesti.

Tulos 58,20% ja tuloslistan hännillä, loppuviimein kuitenkin ihan hyvä suoritus ja ihan hyvä kokemus. Tavoite ei ihan täyttynyt, mutta tämä kisa oli kuitenkin kauden päätavoite ja päästiin sentään osallistumaan.

Kuvat Henni-Leena Helenius







Vielä olisi yksi koitos edessä ja sitten höllätään, nautitaan sänkkärilaukoista (jos kuski pysyy matkassa mukana) ja metsän rauhasta, se on läsipäälle jo luvattu!

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Kyykkyyn ja riemuloikilla ylös

Viikko sitten sunnuntaina käytiin iltaruokien ja auringonlaskun aikaan laiskottelemassa naapurikunnassa KN special läpi prosentein 56,20 %

Tänään kotimaneesissa meno oli vähän energisempää ja verryttelyssä sai pitää kypärästä kaksin käsin kiinni ja murahtaakin kerran tai kaksi. Radalla taivaankappaleet olivat kohdillaan. B-merkin kouluohjelma 67,20 % 3. sija! Iloinen ja niin mahdottoman taitava, mun täydellinen <3

Marjutille kiitos kuvista ja groomauksesta!

Ruskeisiin silmiin kuin taiottu koukkuun mä jäin
Hellästi silmiini niiden mä katsovan näin
Tunteeni kuohuivat hetkessä ymmärsin sen
Ilman sua koskaan en voi olla onnellinen

Ei maailmaan kauniinpaa synnyttää voi, oot täydellinen
Nuo kauneimmat silmät ja katseesi kertovat sen
Ei maailmaan kauniinpaa synnyttää voi, oot täydellinen
Ja tiedän sen etten sua milloinkaan jättäisin en

Tähdet on kirkkaat, vaan kirkkaampi katseesi on
Hellimmät lauseet ja tunteesi korvaamaton
Silmiis kun katson niin huolet ja murheeni jää
Viereesi istun ja rauhoitun muuta en nää

Ei maailmaan kauniinpaa synnyttää voi, oot täydellinen
Nuo kauneimmat silmät ja katseesi kertovat sen
Ei maailmaan kauniinpaa synnyttää voi, oot täydellinen
Ja tiedän sen etten sua milloinkaan jättäisin en



Marjutille kiitos kuvista ja groomauksesta!