maanantai 22. tammikuuta 2018

Valoa kohti talven ihmemaassa



Vuodenvaihteen kiireet on kohta taaksejäänyttä elämää, joten lienee aika kaivautua kolosta ulos taas, kun talvi on saavuttanut jo etelänkin (ja kohta katoamassa taas). Meillä menee aika kivasti, ratsastaja on selättänyt tai oppinut ainakin hallitsemaan vaivojaan ja hevonen on iloinen ja pirteä. Kännykkäkuvat saavat nyt puhua puolestaan viimeaikojen tekemisistä ja fiiliksistä.

Etsi kuvasta isopikkuveli <3

Aamutreenit on viikonlopun suola

Olisko keksii? Pusipusi

Meille saapui myös uuden vuoden jälkeen uusvanhat ihan oikeat kankisuitset! Aiemmin ollaan menty silpuista keräillyillä remeleillä. Kankena toimii 13,5 Sprengerin peruskanki pienellä kielentilalla ja bridongina ohuen ohut 13,5 oliivikolmipalabridong.




tiistai 2. tammikuuta 2018

Kiitos vuosi 2017, tervetuloa 2018

Vuoteen 2017 mahtui 11 kisastarttia, kaksi normihuoltomerkkistä klinikkakäyntiä, kaksi ruusuketta, jokakuukautisia Maijan ja Tiinan treenejä, joitakin hierontoja sekä hevoselle että ratsastajalle, puomijumppahetkiä ja maastoretkiä. Muutamia pienia murheita oli matkassa, mutta suuremmalti murheet löytyi tänä vuonna ratsastajan kropasta.

Jouluaattoaamun rentoreiska!

Tammikuussa etsiskeltiin vielä uutta estesatulaa ja, kun se vihdoin löytyi, päästiin taas nautiskelemaan maastoilusta.
Helmikuussa treenattiin ja fiilisteltiin uuden estesatulan kanssa.
Maaliskuussa korkattiin jo kisakausi talvisissa merkeissä.
Huhtikuussa jatkettiin pikkukisailua ja käytiin keväthuollossa.
Kesäkuussa käytiin kisojen merkeissä pelkäämässä sinistä telttaa ja palauttamassa usko kisaelämään harjoituskisoissa.
Heinäkuussa käytiin korkkaamassa Kunkun elämän ensimmäiset nurmikisat ja nautittiin kesästä ja lomasta.
Elokuussa käytiin hakemassa kuninkaankuljetusvaunu kotiin ja sen jälkeen tehtiinkin neitsytmatka Luvialle.
Syyskuu oli edustuksen täyteinen kuukausi, kun kisoja tähän kuuhun osui neljä, joiden joukossa meidän yhteinen ensimmäinen 2-tason helppo B:n startti ja samalla aluemestaruudet.
Lokakuussa nautittiin elämästä, hölläiltiin ja käytiin vuoden toisella huollolla.
Marraskuussa ja joulukuussa jatkettiin treenejä, samalla murheena pienoiset mahavaivat ja lopulta ratsastajan niskakivut ja sairastelut.

Tapaninratsastuksen jälkeinen söpöilyilme, vaikka täti meinasi maastoutua sotahevosen väistäessä sinivalkoisen puomin takana vaaninutta vihreää miestä

Vuoden loppupuoli meni siis ratsastajan osalta vahvasti sohvanpohjapainotteisesti, kun Joulun alla kylään tuli kaverimme lenssu ja uuden vuoden alla ystävämme Noro. Noh uuteen nousuun uuteen vuoteen! Vuosi sisälsi taas lukemattoman määrän ihania ja uusia kokemuksia ja mikä parasta joka päiväisen ilon toi rakas läsipää! Kiitos kaikille matkassa mukana olleille tästä vuodesta ja parasta onnea tulevaan! Nyt mulla on jo 8 v varsa, kääk!

Vuoden lempparikuva <3 Suomenhevonen elementissään

Vuonna 2018 on tarkoitus jatkaa samaa hyväksihavaittua rataa, mikäli terveys niin suo. Jatkamme Maijan ja Tiinan kanssa treenailua ja tarkoituksena olisi myös käydä silloin tällöin Elmo Jankarin vaativan silmän alla. Kisailua jatketaan harrastelumielessä fiiliksen mukaan ja pienoisena toiveena olisi päästä tulevalla kaudella korkkaamaan ensimmäinen helppo A. Tärkeimpänä tavoitteena on kuitenkin jatkaa hyvällä mielellä rentoa menoa yhdessä ja monipuolisesti harrastaen!