lauantai 28. heinäkuuta 2018

Lomailun sietämätön keveys

Ensimmäinen kesälomaviikko starttasi maanantaina. Sen myötä on taas ehtinyt yhtä ja toista. Kunkku on taas kisojen jälkeen saanut harrastaa kaikkea muuta kuin koulukiusausta, maastoa, puomeja ja muuta rennon letkeää helletoimintaa. Itse tein tiistaina kesälomaretken Helsinkiin ja keskiviikkona Marjutin ja Salaman mukaan opintomatkalle satuloiden maailmaan Paimioon. Paarmakiusaus oli tosin päässyt maman poissaollessa iskemään, vaikka myrkytyksistä on koitettu pitää hyvä huoli. Hevosparan kyljet ja kaula muistutti enemmän perunapeltoa kuin siloista kaunista suomenhevosen ihoa ja karvapeitettä, joskin ei se tuntunut häntä itseään kovasti haittaavan, kävi ja kukkui niinkuin aina muutoinkin. Tilanne saatiin pikkuhiljaa rauhoittumaan Prob shampoolla tehdyllä pesuoperaatiolla ja myrkkyjen lisäksi pihalle viskattiin päälle ötökkäloimi pitämään suurimmat paarmapataljoonat loitommalla.






Niinkuin Marjutin omista tarinoista on voinutkin lukea mukaan tarttui Equipe emporio mono koulusatulan ja pääsinpä sitä perjantaina koeajamaankin. Laukka oli huisin hauskaa ja vähän ilmavaakin, sitä tarjottiin lopulta vähän joka kohdasta, itsenäisesti ja pyytämällä, pienten jalkojenasettelujen kautta ja pikkasen ilmavamminkin. Sopiva satula on kaiken a ja o, niin saadaan työhevostenkin elämästä sietämättömän keveää.







sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Meidän päivä

Eilen suuntasimme yhdistelmän aamupäivästä kohti Paimiota ja Paimion ratsastajien 40 v juhladerbyä. Derby-päivänä oli tarjolla sekä koululuokkia että esteluokkia nurmella ja meille valikoitui nyt ohjelmaksi helppo B:3. Kuluneen viikon lämpötiloista johtuen ei oltu paljon treenailtu, joten matkaan lähdettiin vähän lahjattomat treenaa meiningillä. Noh yrittänyttä ei laiteta ja tällä kertaa taivaankappaleet oli meidän puolella. Lyhyellä verryttelyllä radalle ja ihan kiva tasainen suht sujuva rata ja ansaitut 62,045 %. Hieno pieni hevonen alkaa puhjeta kukkaan! Seuraavaksi ihana kuvatulva, jonka taustalla Essi.








Ja koska suomenhevoskuninkaan kanssa, kun ollaan matkassa on aina pari vitsiä paikallaan. Verryttelyn ohessa herra kuningas oli tohkeissaan hienosta hallista ja kolusi kaikki mahdolliset nurkat tutkien. Radalla valmistautuessa kesken laukkapyrähdyksen E kirjain meinasi ihan vallan syödä koko ratsukon, joten oli pare koittaa pelastautua. ;)





maanantai 16. heinäkuuta 2018

Sateenkaaren väreissä

Viime viikolla oli maneesiin ilmestynyt uusia leluja. Ensin kasvettiin metri ja puhistiin hetki, että tähänkö maailma nyt loppuu. Ei sitten tälläkään kertaa. 


 Varovaisin askelin kohti, haistamaan ja maistamaan. Oli ihan pakko tehdä pieniä järjestelyjäkin samalla, koska puuhapete.

Paljon kivammat tollee maassa eik vaan?!

Aika kevyt lasti tänään, jes helppoa!
Ja kohta siniset, lilat, oranssit ja pinkit pehmopuomit sai jo kyytiäkin. Leluilla leikittiin useampikin päivä viime viikolla, kun ollaanhan nyt päätetty saada se käyntikin kisakuntoon, ja mikä sen helpompaa kuin hyödyntää työhevosta itseään puomien siirtelyyn.

En mä mikään juhta sentään ole hei!?



Muuten elämä oman läsipään kanssa on kulkenut aika samaa rataa. Ollaan kisojen jälkeen lähinnä tehty kaikkea muuta kuin koulukiusausta, maastoiltu sen, mitä ötököiltä on voinut, ulkoilutettu karvasatulaa, jumppailtu puomien kanssa ja muuten vain hengailtu rennosti. Samaan aikaan toisella puolen kuntaa pohdiskeltiin Marjutin kanssa lainaläsipään satula-asioita. Suorastaan ammattimainen fiilis, kun lähtee oman satulan kanssa toisen hevosta ratsastelemaan.

Aamukasiltakin sai jo ihan hyvän hien päälle

Tällä viikolla pitäisi taas orientoitua kouluratsastuksen pariin sen, mitä kuumuuden rajoissa pystyy, ja lauantaina lähdetäänkin taas kisaretkelle. Kaikki viilentävät vinkit ovat siis tervetulleita. Kisapäivällekin, kun on luvattu melkoista lämpöä.

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Lainahöyhenissä

Tänään perjantaina 13. päivänä oli taas vuoro kiivetä lainaläsipään kyytiin, kun toinen vietti ansaittua huilia. Päivä enteili jännitystä, kun taivaskin salamoi ennen kuin me Salaman kanssa pistimme tanssien yhdessä. Ihana erilainen, mutta niin samanlainen kuntoiluväline. Ei tarvittu kuntosalia tai pyörälenkkiä tälle päivälle enää. Hiki tuli, onneksi molemmille! Antakoon kuvien puhua puolestaan! Kiitos Marjut!









maanantai 9. heinäkuuta 2018

Nöyrä ja kaunis

Lauantaina suunnattiin auto ja traileri kohti Kaarina dressage weekendiä, jossa vuorossa oli taas vähän kisailua ohjelmana Helppo B FEI Lasten esiohjelma A 2015. Aamu alkoi kotona jo melko rennoissa fiiliksissä eikä kisapaikallakaan ollut tällä kertaa suuria huolenaiheita, vaikka mainosta, katsomoa ja telttaa oli siellä ja täällä. Lämpöä toki oli jo aamusta alkaen, joten hevonen olisi ehkä saanut lepäillä trailerissa vielä pidempään, mutta kun herkkämielestä ei koskaan tiedä, oli parempi antaa aikaa katsella ympäristöä rauhassa ennen.


Verryttelyssä ei ollut suurta jännitystä ilmassa ja saatiin lämmiteltyä lihakset ja jumppailtua se, minkä oli tarpeen. Kentälle päästyä käytiin haukottelemassa kentän laidan liehuville mainoksille, kuulutuskontille, johteille ja kukkasille. Radalle rennoin mielin eikä sielläkään mikään aiheuttanut suuria tunteita, joten päästiinpä valmistautuessa vähän karauttamaan laukkaakin, jotta hevonen vähän heräisi vielä.


Rata sujui aika kivan tasaisen rennosti, jopa vähän liian rennosti. Ravi oli ihan kivaa, laukkaan olisi tarvittu vielä vähän enemmän puhtia, mutta vasen kulki kuitenkin ihan oksti, ja käynti mentiin sentään vähän sinnepäin. Tuomarit olivat aika yksimielisiä ja yhteisprosentit olivat 59,038. Kokonaisuudessaan radalle tuomarit kaipasivat enemmän aktiivisuutta ja käyntiin puhtaamman selkeämmän tahdin ja samalla kehuivat kauniiksi ja nöyräksi. Allekirjoitan nämä täysin.

Suorituksen jälkeinen ansaittu paras palkinto <3

Kaikkineen kuitenkin hyvä reissu. Nyt tietää, että voi jo enemmän miettiä ratsastusta, kun hevonen alkaa selvästi rentoutua näihin kisatilanteisiinkin eikä tarvitse olla niin huolissaan kaikesta muusta. Ehkä se kipsikin sieltä vielä katoaa ja energiaa alkaa löytyä samaan tapaan kuin kotona ja puhtia voi säästellä, kun ei tarvitse varata aikaa ylimääräiseen katseluun. Hiljaa hyvä tulee ja mikä tämän parempi tapa viettää kaunista kesäpäivää. Pienin askelin eteenpäin ja iloisina harrrastellaan yhdessä.

Kultakutri <3


Sunnuntai otettiin rennosti ja vedettiin taas kukkahattu pääähän ja palauteltiin karvasatulalla. Mun ihana, kaunis, nöyrä ja kiltti hevonen <3

P.S. Istuinpa tällä kertaa itse myös auton ratissa ja peruutin trailerin tallin pihassa laakista parkkiinkin ihan itse. Voinen siis olla ylpeä itsestänikin!

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Vuoristorataa

Niin se heittelee, hyvästä huonoon ja takaisin hyvään. Vatsa tuntuu taas rauhoittuneen ja hevonen palannut uomiinsa. Toivottavasti nyt pysyisikin taas hyvänä jonkunkin tovin.



Tiinan valmennus oli siis nyt menneenä lauantaina ja fiilikset oli jännittävän odottavat. Aika pian jo valkeni, että hevonen on taas iskussa, suksi luisti ja selän ja vatsankin pystyi taas nostamaan ylös. Laitettiin palikat kohdilleen ensin ihan ympyrällä ja siirreltiin vähän lapoja ja takajalkojen askelmerkkejä. Kun saatiin homma toimimaan, siirryttiin ratsastamaan suorille urillle ja kulmissa jatkettiin edelleen lapojen siirtelyä. Kun tämäkin toimi, otettiin vielä pitkille sivuille pienet keskiravipätkät mukaan ihan vain pelkällä ajatuksella siitä, että lähetetään hevonen kulmasta ohjautumaan suorana kohti ohjaa pidentäen askelta samalla. Toimi!



Laukassa kuviot oli aika samat. Ensin palikat pikaisesti kasaan ympyrällä ja aika nopeasti kulmien ja suorien urien pariin. Olipa ihanaa taas saada hyvää palautetta, kun Tiina oli alkuun suorastaan mykistynyt kuukauden aikana tapahtuneeseen muutokseen laukassa. Pienin askelin eteenpäin ja välillä harppauksin, mutta tasaisesti suunta on kuitenkin ylös ja eteen! Vasemmassa laukassa sujui keskilaukatkin aika kivasti, mutta oikeassa vaikeammassa ei vielä ihan pakka pysy kasassa, kun lähtee vähänkään liikaa ajattelemaan lisäystä lisäyksenä. Pitää vaan malttaa antaa hieman vapautta, niin askeliin tulee itsellään sen verran mittaa, kun sen tasapainossa pystyy suorittamaan.




Mahtava fiilis jäi taas tästä valmennuksesta. Mieletön hevonen! Näyttää se kuvissakin jo aika kivalta! Kiitos hienoista otoksista luottokuvaaja Marjut!