sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Kuva ja videoterkkuja

Oma flunssani ei ottanutkaan oikein loppuakseen ja lopulta lääkäriltä käveltiin ulos diagnoosilla molempien korvien märkäinen välikorvatulehdus. Kunkku on siis saanut edelleen vähän kevyempää ratsastajan kunnon ehdoilla, ollaan siis pidetty lähinnä hauskaa ja tänään käytiin nauttimasta auringosta pitkän maastokävelyn merkeissä. Tässä muutamia videopätkiä tältä viikolta (valitettavan suhruisina). Ensimmäisessä kuvassa viikon kohokohta eli uusi koulusatula, sama kuin aiemminkin tuplanahkaisena. Ei haittaa lehahtelut enää, kun pitoa on ;)



sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Suoruutta ja rankaa etsimässä

Tänään oli siis Tiina Vuorisen tunnin aika, eli johdatan teidät nyt kehotietoisen ratsastuksen ihmeelliseen maailmaan. Tiinan tunneilla kaiken perustana on istunta ja kehon kokonaisvaltainen vaikuttaminen hevoseen. Edellisestä kerrasta ehtikin vierähtää pari kuukautta. Tänään saatiin olla tunnilla ihan yksin, kun toiveena oli ollut, että päästäisiin vähän syventymään siihen tämän hetken heikoimpaan askellajiin eli laukkaan.



Aluksi tavalliseen tapaansa Tiina katseli meidän menoa alkukäynneissä ja -raveissa, jonka jälkeen minun oikeaa jalkaa laitettiin vähän parempiin asemiin. Oikean kierroksen ongelmat kaikkineen tulee hyvin pitkälle omasta kankeammasta ja heikommasta oikeasta lantion ja si-nivelen alueesta, toki myös Kunkun "huonoin" jalka on juuri oikea takajalka. Syy vai seuraus, siis ratsastajan vai hevosen heikkous alkujaan.



Aloitimme työskentelyn ympyrällä käynnissä etsien ensin kaikki neljä jalkaa omille paikoilleen, sisäpuolen jalat astuivat samaan merkkiin ja ulkokylki pitkäksi, mutta kuitenkin kaikilla jaloilla samanverran painoa. Sen jälkeen alettiin ajattelemaan enemmän rankaa mukaan liikkeeseen ja sitä kautta myös asetusta ja taivutusta. Hevonen taipuu hännästä niskaan asti samalla ajatellen, että ulkoetujalka tekee vähän isompaa liikettä ja silti kaikilla neljällä jalalla on saman verran painoa. Taivutusta myös syvennettiin sillä, että päästettiin hetkellisesti tuntuma ulko-ohjasta pois ja ikäänkuin työnnettiin sisäpuolelta hevonen takaisin ulko-ohjalle siihen kaulan ja ohjan väliin tulleeseen tyhjään "kuoppaan". Kaikessa tässä hevosen pää pysyi paikallaan, kaula liikkui ja haki itse paikkansa. Tämä kaikki tehtiin myös ravissa, kun ajatus oli ensin löytynyt käynnissä.





Hevonen sai levähtää välissä ja sitten aloitettiin laukkatyön valmistelut. Laukkahan ottaa nostoon voimansa ulkotakajalasta. Lähdimme ensin hakemaan pysähdyksissä painon siirtoa sisäetujalalta ulkotakajalalle ja sen jälkeen sama käynnissä ja ravi käynti siirtymissä. Näiden jälkeen päästiinkin sujuvasti nostamaan painonsiirron kautta laukka. Molempiin suuntiin haettiin laukassa myös tasapaino ensin ympyrällä ja siitä siirryttiin vähän isompaan ovaalin muotoiseen uraan, jossa aavistuksen suoristusta uraa pitkin ja taas kaarteeseen tasapainoon. Molempiin suuntiin saatiin tehtyä myös tasapainoiset laukkavoltit, vau, olin ihan äimänä! Me osataan sittenkin laukata, ainakin vähän!



Näihin onnistumisiin oli hyvä lopettaa! Näillä eväin jaksaa taas seuraavan kuukauden tai kaksi odottaa taika-Tiinan oppeja!

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Palauttelua kevään korvalla

Kisojen jälkeinen viikko palauteltiin ja huollettiin lihaksia. Mistään varsinaisesta lomasta ei ollut kyse, koska täydet seisomispäivät ei kuulu ohjelmistoon oikeastaan ollenkaan. Kävelypäiviä viikkoon osui kolme, Maijan tunti jumppaillen, hieronta ja viikonlopulla palailtiin jo ratsaille keventelyn ja pienen puomitreenin muodossa.

Kunkku hierotaan yleensä noin 8 viikon välein. Hieronnan yhteydessä ei löytynyt tällä kertaa mitään suurempaa huomautettavaa. Ollaan siis hyvää vauhtia menossa oikeaan suuntaan, kun lihakset kasvaa tasaisesti ja pienemmätkin kireydet hoidetaan alta pois ennen kuin niistä tulee isompia.


Karvasatulakävely on kukkiksen lempparia <3

Lauantaina kiipesin jo taas uljaan ratsuni selkään. Hevonen oli vähän sen oloinen, että löysäilyä olisi vielä vähän voinut jatkaakin. Ihme kyllä, koska yleensä työnarkomaani adhd vie tätiä jo noin kevyen jälkeen kuin pässiä narussa. Ravissa pelitti aika kivasti, mutta laukassa huomasikin, että takapolvialue olikin taas vähän jähmeänä vähemmän reippaampien liikuntapäivien jäljiltä ja lihakset varmaan "uuden" tuntuiset hieronnastakin.

Sunnuntaina otin muutaman puomin treeniin mukaan, jotta läsipään ilo saatiin ylimmilleen ja takajalat pois tallista. Ja voi kyllä, riemu oli käsin kosketeltavaa, kun nyt tätiä vietiin tavalliseen tapaan ympäri maneesia.


Palkintomukin kuvitus oli aika osuva iloiselle läsipäälle! Tälläisiä muuveja ei onneksi esitetty työhönpaluun yhteydessä tällä kertaa!

Joskus on vain pakko levätä ja palata sitten työhön olosuhteiden vaatimalla tavalla! Tälle viikolle osuu kivasti paluu ruotuun kahden ohjatun ratsastussession merkeissä, kun normaalin Maijan tunnin lisäksi sunnuntaina on pitkästä aikaa Tiinan treffien vuoro! Sitä ennen ratsastajan pitäisi vielä toipua kevään räkätaudista!


Työnjohtaja hoitanut jo oman osansa ja nauttii päiväunista


Mikä ihaninta kevät on jo ihan ovella ellei jo täällä! Karvaa on lähtenyt toista kuukautta jo niin paljon kuin jaksaa raaputtaa ja paskaralli on alkanut! Se on muuten kumma, miten sitä itseään varastoituu johonkin maan syövereihin, vaikka koko talven on ahkerasti koittanut jätöksiä tarhasta keräillä!

Kuka tunnistaa tämän läsipään? Kävinpä viikonloppuna kevätauringon lämmittäessä vähän koeistunnolla


tiistai 7. maaliskuuta 2017

Kisasunnuntai

Sunnuntaina suuntasimme kauden aloitukseksi Lietoon 1-tason koulukilpailuihin. Oltiin ilmoittaudutta sekä helppo C:hen että helppo B:hen, ajatuksella, että jos ensimmäinen rata menee ihan jännittämiseksi tai hölmöilyksi, mennään paikkaamaan vielä uudelle kierrokselle. Aamu ei ollut hullun aikainen, koska matka oli lyhyt ja ensimmäinen startti oli arviolta klo. 12. Kaikki tavarat oli pakattu jo edellisenä iltana valmiiksi, joten aamuun jäi vain hevosen siistiminen ja koko sirkuksen autoon pakkaaminen.



Kisapaikalla oltiin hyvissä ajoin. Hevonen ei malttanut kauaa odotella autossa, mutta ehdin silti käydä tärkeimmät asiat hoitamassa eli ilmoittautumassa ja tsekkaamassa verryttelyalueet ja kisaradan, ennen kuin purettiin ja puettiin. Ehdittiin siis myös kävelyttää hyvän tovin ja katsella maisemia ja kisapaikan elämää. Verryttelykenttä oli ulkona ja aivan liian jäinen, jotta olisin lähtenyt koittamaan kuinka käy, kun läsipään iloinen mieli saa ylivallan. Päädyttiin siis suosiolla verryttelemään vain sen verran ravia ja laukkaa kuin maneesin päädyssä olin pienen tauon ja parin edeltävän ratsukon aikana aikaa valmistautua. Laukkaa en saanut ihan pyörimään niin pienessä tilassa ja se kostautuikin radalla.




Ratana oli siis helppo C:2, ihan kiva perushelppo ohjelma näin alkajaisiksi. Radan puolella käytiin ensimmäisenä katsomassa tuomari ja katsomo tehden muutamat kiemurat. Hiukka oli jännää, mutta läsipää selviytyi hienosti. Pilli soi ja kuskista lähti taas puolet suorituskykyä. Radasta suoriuduttiin kuitenkin ihan kohtuullisesti ja mitään hölmöilyjä ei tällä kertaa esitelty, vaikka painetta ohjalla oli enemmän kavereita kohti kuin tuomaria.





Ensimmäiset ympyrät ja täyskaarrot meni vielä vähän jännityksessä ja kuskin oli pakko vähän varmistella, kun hevosella tuntui olevan kovasti imua kavereita kohti. Pysähdys ja peruutus ei kuskista johtuen ollut ihan täsmällisesti pisteessä, ravilävistäjät sujui ja keskikäyntikin, joskin tuntuman kanssa olisi ollut toivomisen varaa.




Sitten päästiin siihen laukkaan. Juuri ennen ensimmäistä laukannostoa katsomon ovesta tuli väkeä sisään, kuskia vähän jännitti kuinka käy, mutta läsipää jatkoi suorittamistaan tyynen rauhallisesti. Laukka nousi pisteessä ja ihan kivastikin, en saanut sitä oikein pyörimään, mutta suoriuduttiin ympyrästä kunnialla. Jälleen tuli sellainen olo, että vauhti lähtee kiihtymään kohti kavereita ja otin kiinni, sillä seurauksella, että jarrut olikin aika herkillä ja tuli rikko raville, uusi laukka nousi takerrellen, mutta selvittiin lävistäjälle taas laukassa. Toisessa laukassa jatkui edelleen ongelmat pyörimisen kanssa, mutta tehtävistä suoriuduttiin ilman rikkoja.


Vielä kurvattiin lopputervehdykseen ja voitiin huokaista.



Tulos onkin nähtävillä edellisestä postauksesta eli prosentit 62,273% ja yllättäen kävin vielä palkintojenjaossa pokkaamassa jaetun 7. sijan kunniaksi vihreän ruusukkeen. Ei pöllömmin ajatellen, että edellisestä startista on aikaa 8 kk, jolloin homma meni enemmän leikin puolelle, ja sitä ennen kesällä 2015. Läsipään töiksi siis riitti hyvä kokemus C:n radalta ja jätimme B:n kokonaan menemättä.



Mukava päivä, mukavia kokemuksia! Hevoselle lisää voimaa ja rutiinia, ratsastajalle lisää rutiinia ja kisahermoja!





sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Tultiin, nähtiin ja voitettiin -ainakin itsemme


Ihmetellä pakkasöiden lujaa kirkkautta
Valtamerten raivoa ja albatrossia
Sormenpäitä, suudelmaa ja ihon taivasta
Sateen jälkeen hiekkatiellä pilvilauttoja
Siksi laulan: Eläköön
Päivät, jotka juoksi iltaan
Niiden riemut ja työt
Rohkeus mennä vastavirtaan
Eläköön hellät yöt
Ja rakkaus arpinenkin
Suru, myös sirpaleet
Sillä tarvitsin mä senkin
Eläköön kyneleet
Ihmetellä metsää, valtavuutta mantereen
Katsetta ja viisautta vastasyntyneen
Kasvojemme uurteita ja tähtikarttoja
Ihmetellä kaupunkia aamunkoitteessa
Siksi laulan: Eläköön
Päivät, jotka juoksi iltaan
Niiden riemut ja työt
Rohkeus mennä vastavirtaan
Eläköön hellät yöt
Ja rakkaus arpinenkin
Suru, myös sirpaleet
Sillä tarvitsin mä senkin
Eläköön kyyneleet
Eläköön
Juha Tapio - Eläköön




1-tason kouluratsastuskilpailut, Liedon ratsastajat, Helppo C:2 62,273 %, 7./27



keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Talliperhosen talvikuvaushetki

Tallikoiramme Ossi pääsikin sunnuntain lumisessa maisemissa kuvauksen kohteeksi, kun suuntasimme tallibuudelin kanssa SD-teamin Marjutin tiluksille!

Kuvissa poseeraa 13-vuotias phaleneuros Balistar Bacio, tutummin Ossi, ja kaikki kuvat siis Marjutin luomuksia!






Jokaisen vakavastiotettavan talliperhosen garderobiin kuuluu enkkumantteli





Salama: Hei tyyppi kuka sä oot?! Ossi: Hei, Marjut, toi puhaltaa mua päin, voitko tehä jotain?

Ossi: Ai et?! Komennan sitä sit ite!

Ossi: En oo tässä söpönä kun toikin on tässä samassa kuvassa...edelleen!