torstai 27. huhtikuuta 2017

Baby steps - pohdintaa istunnasta ja kehityksestä

Tiistain perinteisen Maija valkun jälkeen jäi taas hiukka kysymyksiä ilmaan. Hevonen on niin hitsin hieno, kun itse vain osaan olla tekemättä liikaa ja toisaalta tehdä niin, etten häiritse, mutta kuitenkin pyydän asiat loppuun. Maijan loppukaneetti tälle viikolle kuului näin: "Sä osaat jo istua ravissa aika hienosti, mutta nyt meidän tarvis vaan alkaa tekemään tota laukkaa enemmän. Kun me löydetään se sun istunta vielä tossa laukassakin, kaikki loppu on ihan helppoa."

Ravissa kaikki on aika helppoa, kun on ollakseen

Oman istunnan suurimmat haasteet löytyy oikean lonkan ja si-nivelen alueelta ja toisaalta alaselästä. Nivelet on yliliikkuvat, mikä aiheuttaa herkästi kolotuksia milloin mihinkin. Yleensä kivut kohdistuu alaselkään ja polviin, mikä johtaa taas siihen, että lantio ja lonkat eivät toimi ideaalisti. Toimistotyö ei millään tavalla auta asiaa, kun päivän aikana istuu sen seitsemisen tuntia tuijottaen tietokonetta ja näpytellen näppäimistöä ja hiirtä. Oikea hiirikäsikin tuppaa välillä vetämään jumiin vanhan huonon työergonomian aiheuttaman hermopinteen vuoksi. Ratsastamattoman päivän jälkeen lonkka on yleensä hyvin jähmeä, menee vähintään puoli tuntia ennen kuin se on pelikuntoinen. Viimeinen talvi on ollut selän puolesta myös hyvin hankala, kun kelit ovat olleet niin vaihtelevan kostean, kolea ja kylmä. Kun selkä on kipeä ja jäykkä, on ihan turha kiduttaa itseään ajatuksella, että saisi lonkatkaan vetreäksi ennen kuin selkä pehmenee.

Kun selkä on jäykkä, on myös lonkat jäykät, mutta rehellinen hevonen suorittaa silti parhaansa mukaan
Laukassa ilmestyy herkästi pyrstö ja selkä menee notkolle, paino tippuu oikealle ja lantio on muutenkin liian levoton, kuva joulukuulta -16
Edelleen pyrstö valahtaa taakse, mutta aina ei selkä enää menekään notkolle, vielä tarvitaan vaan enemmän ajatusta lantiosta vain takaa eteen eikä ees-taas-ees-taas, jalat pitkäksi alas ja keskivartalon kannatus, kuva nyt pääsiäiseltä 2017

On tässä kuitenkin vuosien aikana jotain omassa istunnassa tapahtunutkin. Taisi olla vuosi 2013, kun olen aloittanut taas säännöllisemmät tunnit ja samalla tutustunut ja ihastunut Tiinan kehotietoisen ratsastuksen ihmeelliseen maailmaan. Ennen tuota vuotta 2013 olin ratsastellut pitkään itsekseni ja se näkyi. Viimeinen vuosi on ollut äärettömän valaiseva, koska Maija tukee suurelta osin Tiinan oppeja ja toisinpäin. 

Aksu-ponin kanssa yksin puksutellessa oma istunta oli valahtanut hyvin takakenoiseksi, kyttyräselkäiseksi, ohjat oli kilometripitkät ja jalat olivat valahtaneet taakse. Poni ei liikkunut itse omalla moottorilla eteenpäin, joten ihan perusvirheitä. Lähdettiin siis oikeastaan alkujaan vain siitä, että saatiin poni liikkumaan ihan itse ja äkkiä sitä, omatkin jäsenet löysi paremmin paikoilleen melkein itsellään, kun ei tarvinnut olla koko ajan puskemassa eteenpäin.

Maaliskuu -13, takakeno, jalat valahtanut taakse, katse niskassa ja pyykkinaruohjat! Kaunista ai, että (NOT)!
Toukokuu -14, puolisen vuotta ohjattua treeniä takana ja jo alkaa vähän näyttää ratsastukseltakin
 
Kisat kesällä -14

Kisat kesällä -14

Kunkun kanssa aloitettiin myös siitä, että se vastasi jalkaan aina ja kaikissa tilanteissa ja liikkui itse ja omilla jaloilla. Se oli hyvin tasapainoton, mutta sitä ei lähdetty kantamaan, vaan senkin oli löydettävä ihan itse itsensä neljälle jalalle. Koska se onkin rakennettu melkein alusta asti itse, se herkkänä hevosena reagoi kaikkeen,  mitä teen oikein ja mitä teen väärin. Se tarvitsee paljon voimaa ja tasapainoa suorittaakseen, mutta se yrittää aina ja tekee viimeiseen asti. Sanon usein, että kaksi perfektionistia on löytänyt toisensa. Se, että hevonen yrittää ja tekee kaikkensa viimeiseen, vaikka voimaa ja kykenevyyttä ei loppuun asti olisi, on tehnyt omat haasteensa. On ollut pakko itse osata lopettaa ennen kuin hevonen on liian väsynyt, vaikka omalle ratsastukselle olisi ollut tärkeää päästä vielä tekemään tärkeitä toistoja. Olen aina halunnut viimeiseen asti vaalia motivaatiota tämän elämäni hevosen kohdalla ja se lähteekin aina ilolla työhön! Jos jonakin kauniina päivänä se ei lähde ilolla kanssani työhön, tiedän, että jokin on vinossa.

Ensimmäiset kisat keväällä -15, pitkä ohja, jäykkä nilkka ja pientä takakenoa

Kevät -15

Kesä -15

Kesä -16
Kisakuvista näkyy kivasti miten hevonen ja ratsastaja on kasvaneet tällä yhteisellä taipaleella. Tämän kauden kisojen kuvat onkin ollut omissa postauksissaan näkyvissä, joten niitä en tähän enää ympännyt. Postauksen kuvat Marjutin, Anskun, Katan ja Maijun käsiala

Vasta tämän oman hevosen kohdalla olen huomannut satulan merkityksen tekemisessä ihan todenteolla. Ensinnäkin sillä, että missä asennossa satula hevosen selässä on, on ihan valtava merkitys. Jos satula on etukenossa löydän itseni aika äkkiä köyrystä ja jalat vaeltaa taakse, ja kun satula on takakenossa selkä menee notkoksi ja jalat eteen. Yritä siinä sitten löytää kiva vaivaton balanssi istuntaan! Toisekseen huonosti istuvassa satulassa tämä hevonen ei liiku oikein ja silloin on lähes mahdoton istuakaan oikein!

Olen nyt päättänyt oppia istumaan laukassa! Jatkossa harjoittelen joka sileänkerralla edes 5 min laukkaa ilman jalustimia ja pidän ajatuksen siinä, etten tee liikaa ja pyrin vain rentoutumaan! Vauvan askelin edetään, kunhan edetään! Ei meillä ole kiire valmiissa maailmassa mihinkään! Hyviä istunta- ja laukkatehtävävinkkejä otetaan ilomielin vastaan!

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Yksi-kaksi-kolme satulaa

Satulahankintoja Kunkun minullaolon aikana on tehty yhteensä kolmesti. Kunkun mukana tuli Albion Platinum koulusatula ja sillä pärjättiinkin ensimmäiset puoli vuotta vallan mainiosti. Kun esteet alkoivat olla enemmän kuvioissa, oli aika löytää koulusatulan rinnalle myös estesatula. Nykypäivänä arvostan estesatulaa maastoillessa, koska iloloikissa pysyy vähän kivammin mukana, kun on enemmän pitoa ja tukea. Kuin sattuman kaupalla muutamia satuloita sovitettuamme löytyi Pessoa don neco estesatula ihan kohtuuhinnallakin.

Tässä tämä Pessoa Don Neco ja tämä satula muuten etsii edelleen uutta käyttäjää, 17/W. Jos jollakulla tarvetta, olkaahan yhteydessä!

Näillä mentiin kivasti 5 v syksyyn asti, kunnes nuorukainen oli kasvanut molemmista satuloistaan ulos laidunlomallaan. Satuloita yritettiin tekohengittää toppaamalla, mutta riittävää muokkausta ei voitu toppaamalla enää suorittaa. Oli siis aika myöntää, että nyt se satularumba sai sitten todenteolla alkaa, kun yhtäkkiä oltiinkin tilanteessa, jossa meillä ei ollutkaan yhtäkkiä yhtään sopivaa satulaa. Olihan meillä karvasatulakin, jonka Kunkku oli ponilta perinyt, mutta vilkkusilmä nuorukaisen kanssa jalustimeton meno ei ihan järin paljon aina huvittanut.

Tässä satula.comiin joulukuussa lähetetty kuva, lyhyehkö, pönäkähkö, taakse nouseva ja hiukka pallomahainen
Niinpä alkoi ensin uuden koulusatulan etsintä. Kuvia läheteltiin satulansovittajalle, johon vastauksena ei ihan miellyttävä lausuma, "tämä saattaakin olla hieman haastava selkä, pyöreä, lyhyehkö, takakorkea, mutta suora". Tuhatlappusten kuvat vaan vilisi silmissä, kun tarjolla oli Prestigeä ja Amerigoa. Noh oli jo ehditty myös sopimaan sovitus Bates dressagelle, vaikka se nyt saattaisi olla aivan liian suora. Muokkausmahdollisuudet oli suurin houkutus näissä, koska olin vähän menettänyt uskoni villatopattujen satuloiden muokkaukseen. Batesia saa kätevästi muokattua sekä leveyden suhteen kaarilla että aavistuksen myös rungon suhteen toppauspaloilla ja sen pystyy näppärästi tekemään itsekin, kun oppii logiikan. Bates saatiin kuin saatiin kivasti sopivaksi ja hevonen vaikutti enemmän kuin tyytyväiseltä. Päätöksenteon aikoihin sattui sopivasti myös Heli Hyytiäisen vastaanotto, jossa saatiin varmistus satulan sopivuudesta ja päätöksenteko olikin lopulta aika helppo. Tämä satula oli lopulta oikea lottovoitto, kun sairasloman myötä muokkausmahdollisuudet pääsivät todella näyttämään kykynsä ja hyvin näyttikin, kun hevonen on saanut hienosti nostettua lihaksensa takaisin paikoilleen. Alanpa itsekin olla melkein maisteri tämän satulan kanssa.

Tämänhetkinen estesatula Bates elevation+ deap seat

Kolmansia satulakauppoja alettiin hieroa, kun treeniin paluussa päästiin taas siihen pisteeseen, että hetkellisesti selkään sopinut vanha ihana Pessoa estesatula oli taas jäänyt auttamatta kapeaksi. Soviteltiin useampia  este- ja yleissatuloita, Prestigeä pääasiassa. Loppumetreille oli päässyt Prestige Versailles ja Prestige Venus, mutta joku vain tuntui edelleen olevan jotenkin hiukka vinossa. Koska olen oppinut kantapään kautta luottamaan omaan tunteeseen, en antanut periksi ja etsintä jatkui. Verta, hikeä ja tuskaa oli taas koettu aivan turhaan, kun loppu viimein iskin Batesin estesatulan selkään, liikkui hevonen taas iloisena itsenään. Päätös oli siis aika helppo ja niin meille muutti Bates elevation+ deap seat.

Koulusatula Bates dressage+, nämä Batesit muuten näyttävät aina olevan vähän takakenossa ennen kuin satula on lämmennyt ratsastajan alla

Lopulta tein vielä neljännenkin satulakaupan, kun ihastuin ikihyviksi tuohon estesatulan nahkaan, niin olihan koulusatulakin vielä päivitettävä parempaan nahkaan.

Vanha ja uusi rintasin, eroa siis vain pintanahka

Tällaisen pyöreän-pallomahaisen-pullonkaulamallisen-takaaleveänedestäkapean-pirttipöytämäisen hevosen kanssa myös satulavyö on isossa osassa, kun rakenne ja mahan malli jo itsessään työntää vyötä ja samalla satulaa kohti kainaloita. Koulusatulaan meillä on valikoitunut Mattesin muotoiltu Crescent vyö ja estesatulassa Horse comfortin s-mallin nahkavyö, molemmat vyöt ovat joustottomia.

Ihastuttava Prestige Venus <3 Tämä oli kuitenkin lopulta Kunkulle liian kaareva

Olisiko kiinnostusta kuulla enemmän näistä Batesin muokkausmahdollisuuksista ja mitä itse tarkkailen ja teen satuloille?

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Läsipäiden pääsiäinen

Hampaanpoisto, hampaanpoiston jälkeiset lomailut, paluun tehneet pakkaset ja edelleen alla olevat talvikengät hokkeineen näkyy hevosessa ja varsinkin ratsastajassa. Kankeutta on ja läpiratsastuksen puutetta, puhumattakaan ratsastajan selkäkivuista. Noh keskiviikon kengitystä ja taas lämpeneviä säitä odotetaan kuin kuuta nousevaa ja yhtä kaikki pääsiäinen sisälsi kaksi eri läsipäätä satulan alla, puomihauskaa, metsäretkeä ja jumppailua koulukiusauksen merkeissä.

Perjantaina maneesissa oli radan verran esteitä valmiiksi, joten päädyin tiputtamaan sopivista kohdin puomit alas tai osittain alas ja suoritettiin pitkästä aikaa puomijumppaa. Sitähän lääkäri oli hiukka edelleen löysähkölle oikealle takapolvelle määrännyt. Tämän jälkeen päädyinkin extempore myös Marjutin läsipään selkään. Salaman kanssa tehtiin lyhyt jumppa. Oli kivaa virkistystä päästä taas pähkäilemään vieraiden hevosten nappuloita.

Jännää miten kaksi läsipäätä voi olla niin erilaisia, mutta toisaalta niin samanlaisia. Kunkkua harvemmin joutuu herättelemään jalalle, mutta juoksemaan taipuvainen hevonenkin on jalalle kuuro tavallaan. Kunkku tiputtaa itsensä mielellään oikealta takaa, kun oikea  takapolvi on tällä hetkellä se heikoin lenkki, Salaman selässä pääsi vastakkaisesti taas enemmän miettimään, millä sitä saisi oikean etujalan ja lavan nostettua ylös ja paremmin töihin. Molemmat hevoset on kuitenkin herkistyttyään äärimmäisen herkkiä ja toimivat pienilläkin avuin. Reaktiot ympäröivän maailman kanssa on myös hyvin hyvin samanlaisia. Läsipäät ne on ihan oma taiteenlajinsa, opi ymmärtämään tai ymmärrä vaihtaa keppihevoseen. Siinä missä hihiteltiin Salaman kanssa kolmipyörämopon kulkua tiellä tai otettiin pienet ilohyppelöt ohiajaneesta trailerista, Kunkku heitteli iloisesti vinkuen vuoroin oikeaa ja vasenta etujalkaa tajuttuaan marssin suuntautuvan kohti metsää. Näiden kanssa on turha hermostua, löysin rantein ja eteenpäin, niin kaikki pysyy iloisina.

Lauantaina palauteltiin hölkkäillen ja sunnuntaina käytiin ottamassa ilo irti elämästä ja hengittämässä muutama vuosi elinaikaa metsän rauhassa. Mäkikiipeilyt ja metsärämpiminen oli myös lääkärin reseptilistalla polven jumppailuun. Tänään maanantaina saatiin Marjut vastavuoroisesti moikkaamaan meitä, kun valmisteltiin huomiseen Maijan treeniin. Kaksi viikkoa ilman Maijaa näkyy ja tuntuu, voi kauheus, mikä ilvestys. Loppuun saattekin nautiskella kuvatulvasta, jonka Marjut meille tarjoilee. Nauttikaa hevosesta ja antakaa ratsastajalle vähän armoa!

Alkuravit ja höyryveturi

Jokainen aivonystyrä ruksuttaa viimeiseen asti


Laukka näyttää jo toisinaan ihan pätevältä kun kaikki tähtien ja kuun asennot on kohdillaan


Oikea laukka on molempien suurin heikkous - voimaa voimaa voimaa ja vartalonhallintaa

Keskiravi on se the juttu tällä hetkellä, sitä tarjotaan jokaiselle suoralle ja diagonaalille
Voimaa ja tasapainoa siihenkin tarvitaan rutkasti vielä, mutta se on niin kovin kivaa

Loppuun vielä muutama kuva viikon villikortti läsipäästä!





torstai 13. huhtikuuta 2017

Paluu arkeen

Vuosihuollon jälkeen pidettiin kolme päivää lomaa kuolaimista ja sitten palattiin pikkuhiljaa taas normiarkeen. Kunkku oli kyllä jo torstai aamuna sitä mieltä, että tämän lomailun olisi pian loputtava tai hän ainakin pukittelee ja vinkuu karsinassaan aamuruokia odotellessa. Käytiin sitten iltasella vähän väsyttämässä päätä riimu päässä naru hallitusti kädessä.

Lännenponi tomerana
Perjantaina ja lauantaina hölkkäiltiin kevyesti ja suuhun eksyi vielä novakuolain muutamaksi päiväksi ja vieläpä länkkärityyliin ilman turpahihnaa. Suu paranee nopeasti ja ehkä oltaisiin voitu mennä ihan normaalisti kolmipalallakin, mutta neurootikko kun olen oli mukavampi laittaa olevinaan mukavampaa kapulaa suuhun hampaanpoiston jäljiltä.



Lauantai aloitettiin muutenkin ihan turkasen aikaisin ja selkään kipusin jo ennen yhdeksää aamulla, koska vielä oli suuntana Tampere ja messut. Messujen tarjonta tarjousten suhteen oli melko heikko, joten tällä kertaa matkaan tarttui itselle yhdet housut ja Kunkulle uudet tutit Hevarin autosta. Ravimiesten tuttien laatuun on nyt kova luotto. Hööksin tutit ratkesivat liitoksistaan heti ensimmäisellä kerralla, kun vedin ne kisoja varten pois, vaikka olin niitä lämmittänytkin.

Grippi se on mikä pitää pyllyn penkissä iloisemmassakin menossa
Sunnuntaiaamuna oli vuorossa taas Tiinan treeniä. Aloitettiin hommat etsimällä samoja asioita kuin viimeksi ja niiden löydyttyä lähdimme syventämään taivutusta. Kun hevonen oli kaikilla neljällä jalalla ympyräuran suuntaisesti, otettiin ajatus siitä, että etuosaa siirrettiin vielä vähän lisää sisään "työntämällä" säkää ulkoa sisään ylös, kaula ja pää sai taas hakea itse paikkansa pitäen koko paketin tasapainossa. Päästiin aika helpolla syventämään taivutusta toivottuun pisteeseen ja samalla siihen pisteeseen, mikä oli vielä mukavuusalueella. Mutta, koska kehitystä ei synny, jos ei joskus poistuta mukavuusalueelta, haluttiin vielä haastaa hevosta ylittämään itsensä ja onnistuttiin lopulta siinäkin! Vaikeaa, mutta niin hitsin palkitsevaa, kun pieniä asioita muuttamalla tapahtuu ihmeitä. Tämä tuli kyllä niin kohdilleen, kun lepopäivien jäljiltä ollaan molemmat aina vähän tukkoisia. Hevonenkin oli selvästi antanut taas kaikkensa, kun maanantaina jalka ja pää painoi vielä aika kovasti.

Tiinan treenien päälle sai ottaa kevään ensimmäiset nakupiehtaroinnit ja ruoka se on aina tärkeää kansallisaarteelle

Tiistaina oli ansaittu lepopäivä. Samalla sain itse nautiskella vähän laadukkaamman estevalmennuksen katselemisesta ihan omassa maneesissa, kun Nina Fagerström saapui valmentamaan meidän estetykkejä. Keskiviikkona iskettiin jo normivarustus päälle ja päädyttiinkin fiilistelemään tyhjässä maneesissa pitkiä diagonaaleja ja sivuja keskiravia ja isoa laukkaa, jotta saatiin lepopäivän tomut lihaksista liikkeelle molemmilla. Ja voi että sentään, kun läsipää oikein lensi ja vähän jopa kuumuikin. Niin oli hauskaa! Hyvänmielenhevonen!

Loppukäynnit metsässä, joku tietää ehkä olevansa kansallisaarteista kallein ja kaunein


keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Vuosihuoltoa


Kisojen jälkeinen päivä eli maanantai hurahti pitkälti vuosihuollon merkeissä, kun pakkasimme aamulla Kunkun koppiin ja matkasimme lähiklinikalle vuositsekkaukseen ja hammashuoltoon. Nuorikon suussa on viimeisen vuoden aikana tapahtunut aika paljon ja sitä onkin saanut olla hoitamassa aika taajaan. Näyttäisi siltä, että jatketaan edelleen 6 kk välillä hammashoitoa.

Kaverin kanssa aina kaunihimpi

Halusin, että hevonen syynätään samalla myös pintapuolisesti läpi ja katsotaan liikkeessä. Onhan siitä jo lähes vuosi, kun ollaan ilosta hihkuen lähdetty klinikalta kotiin edellisen kerran. Lähdettiin siis ensin katsomaan hevosta liikkeessä, aloitimme suoralla ravissa ja käynnissä ja käynnissä pienellä kahdeksikolla, sitten vielä liinassa ravissa ja laukassa molempiin suuntiin. Ilo oli taas ylimmillään, kun pääsi lääkärille esittelemään, miten hienoja vinkuvia pukkisarjoja läsipää osaakaan. Hetken höyryttelyjen jälkeen, pystyikin jo esittämään hallittua ravia ja laukkaa lääkärin toiveiden mukaan. OTJ otti alkuun muutaman harha-askeleen ympyrällä, mutta niistä lääkäri ei suuremmin ollut huolissaan. Iloluontoinen pikkuhevonen ei välttämättä innostuksissaan aina ihan pysty pitämään kaikkia jalkojaan hallinnassa, joten on ihan tyypillistä, että joku jalka menee vähän eri raiteillekin. Saatiin siis ohje jatkaa samaan malliin ja pyrkiä vähän lisäämäänkin treenin intensiteettiä ja määrää, jotta vatsanympärys saataisiin vähän pienenemään. Siirryttiin takaisin sisätiloihin, jossa hevonen syynättiin käsin vielä läpi, rauhoitettiin ja siirryttiin suun hoitoon.


Päiväkännit kesäkuussa 2016
Voitaisiin vielä tässä kohdin palata ajassa hieman taaksepäin ja Kunkun hammashoitohistoriaan:
Tammikuussa 2015 hampaat hoidettiin ensimmäistä kertaa Kunkun minullaolon aikana. Silloin hampaat hoisi hammasteknikko. Hänellä ei ollut hampaista suurta sanomista ja saatiin ohje jatkaa hampaiden hoitoa kerran vuodessa, kun kaikki hampaatkin olivat jo kauniisti vaihtuneet.
Tammikuussa 2016 hampaat hoidettiin jalkakontrollin yhteydessä. Nyt löytyikin tekemistä ja aika paljon enemmänkin. Takaosassa oli paljon piikkejä, yksi koukku, yksi porrastuma ja pari pientä diasteemaa. Nämä kaikki hoidettiin, kuntoon ja todettiin, että suuta on syytä jatkossa katsoa 6 kk välein.
Kesäkuussa 2016 olikin vuorossa seuraava hammashoito hevosfysioterapeutti Heli Hyytiäisen käynnin yhteydessä. Tällä kertaa suusta tasoiteltiin jälleen ihan hyvä määrä piikkejä ja diasteemat puhdistettiin.
Syyskuuhun 2016 osuikin jo seuraava hammashoito, vaikka välissä oli vain 4 kk, oli hevonen alkanut tuntua suustaan taas siltä, että sinne olisi syytä vilkaista. Kutsuimme tutulta klinikalta lääkärin tallille, kun ei muuta asiaa klinikalle ollut niin ei lähdetty hevosta turhaan kuljettelemaan. Piikkejä löytyi jälleen jonkun verran ja oikealla "sudenhammasalueella" havaittiin ikenen alla kova kivuton mahdollinen ikenen alainen sudenhammas/vanhasta sudenhampaan poistosta jäänyt juuren osa, tämän kanssa jäätiin seurantalinjalle. Lääkäri  halusi nähdä myös käytössä olevat suitset ja kuolaimet läpi ja kertoi mielipiteensä niiden sopivuudesta. Silmämääräisesti sopivat päävehkeet oltiinkin jo onnistuttu löytämään.

Koska joka kerta on otettava todiste päiväkänneistä, vähän vahvemmat tumut tällä kertaa

Nyt huhtikuussa 2017 oli siis taas aika hammashoidolle ja suuntasimme nyt klinikalle, koska tuo edellisen kerran sudenhammasepäily oli alkutekijöissään helpompi hoitaa varmasti kerralla maaliin klinikkaolosuhteissa. Aika luottolääkärille oli siis varattu ja alun muun syynäyksen jälkeen siirryttiin suun hoitoon. Piikkejä löytyi taas jonkun verran, samoin diasteemat oli edelleen paikoillaan, ne hoidettiin edellisten kertojen tapaan. Sitten ruvettiin tutkailemaan sitä sudenhammasepäilyä ja sitähän se oli, pala aiemmin poistetun sudenhampaan juurta, nyt yksi kärki oli jopa tullut ikenestä läpikin. Lisärauhoitusruiskeen ja paikallispuudutuksen jälkeen alkoi kaiveluoperaatio ja harmittavainen hampaanpalanen saatiin pois ikenestä kutittelemasta.

Tässä se on, sudenhammas harmitus, ei laitettu sitä tyynyn alle kuitenkaan

Tunnin verran läsipää heräili tokkurastaan ja päästiin lähtemään hyvillä mielin kotiin. Kolme päivää lomaillaan kuolaimista ja sitten aloitellaan treenit varovasti "uudella suulla"!

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Minun mestaripiirrokseni

Sinä päivänä kun Luoja teki sinut Hän ei muuta tehnytkään Heräs aikaisin, otti kynän käteen Rupes siinä piirtämään Päivä kului, mutt hetkenkään lepoo Piirtäjä ei kaivannut Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut Mestari valmisti sut Se kuva oli kaunis Oi, ihme suorastaan Muodon jumalaisen sait Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun Päde kuolevaisten lait Niille jotka yhä epäilevät Luojaa Sanon vastaukseksi vain Että jos ne edes kerran näkis sinut Kaikki rupeis uskomaan

Ratsastusseura Rusko koulurataharjoitukset 2.4.2017 helppo C:2 58,41%