Läsipäiden pääsiäinen

Hampaanpoisto, hampaanpoiston jälkeiset lomailut, paluun tehneet pakkaset ja edelleen alla olevat talvikengät hokkeineen näkyy hevosessa ja varsinkin ratsastajassa. Kankeutta on ja läpiratsastuksen puutetta, puhumattakaan ratsastajan selkäkivuista. Noh keskiviikon kengitystä ja taas lämpeneviä säitä odotetaan kuin kuuta nousevaa ja yhtä kaikki pääsiäinen sisälsi kaksi eri läsipäätä satulan alla, puomihauskaa, metsäretkeä ja jumppailua koulukiusauksen merkeissä.

Perjantaina maneesissa oli radan verran esteitä valmiiksi, joten päädyin tiputtamaan sopivista kohdin puomit alas tai osittain alas ja suoritettiin pitkästä aikaa puomijumppaa. Sitähän lääkäri oli hiukka edelleen löysähkölle oikealle takapolvelle määrännyt. Tämän jälkeen päädyinkin extempore myös Marjutin läsipään selkään. Salaman kanssa tehtiin lyhyt jumppa. Oli kivaa virkistystä päästä taas pähkäilemään vieraiden hevosten nappuloita.

Jännää miten kaksi läsipäätä voi olla niin erilaisia, mutta toisaalta niin samanlaisia. Kunkkua harvemmin joutuu herättelemään jalalle, mutta juoksemaan taipuvainen hevonenkin on jalalle kuuro tavallaan. Kunkku tiputtaa itsensä mielellään oikealta takaa, kun oikea  takapolvi on tällä hetkellä se heikoin lenkki, Salaman selässä pääsi vastakkaisesti taas enemmän miettimään, millä sitä saisi oikean etujalan ja lavan nostettua ylös ja paremmin töihin. Molemmat hevoset on kuitenkin herkistyttyään äärimmäisen herkkiä ja toimivat pienilläkin avuin. Reaktiot ympäröivän maailman kanssa on myös hyvin hyvin samanlaisia. Läsipäät ne on ihan oma taiteenlajinsa, opi ymmärtämään tai ymmärrä vaihtaa keppihevoseen. Siinä missä hihiteltiin Salaman kanssa kolmipyörämopon kulkua tiellä tai otettiin pienet ilohyppelöt ohiajaneesta trailerista, Kunkku heitteli iloisesti vinkuen vuoroin oikeaa ja vasenta etujalkaa tajuttuaan marssin suuntautuvan kohti metsää. Näiden kanssa on turha hermostua, löysin rantein ja eteenpäin, niin kaikki pysyy iloisina.

Lauantaina palauteltiin hölkkäillen ja sunnuntaina käytiin ottamassa ilo irti elämästä ja hengittämässä muutama vuosi elinaikaa metsän rauhassa. Mäkikiipeilyt ja metsärämpiminen oli myös lääkärin reseptilistalla polven jumppailuun. Tänään maanantaina saatiin Marjut vastavuoroisesti moikkaamaan meitä, kun valmisteltiin huomiseen Maijan treeniin. Kaksi viikkoa ilman Maijaa näkyy ja tuntuu, voi kauheus, mikä ilvestys. Loppuun saattekin nautiskella kuvatulvasta, jonka Marjut meille tarjoilee. Nauttikaa hevosesta ja antakaa ratsastajalle vähän armoa!

Alkuravit ja höyryveturi

Jokainen aivonystyrä ruksuttaa viimeiseen asti

Laukka näyttää jo toisinaan ihan pätevältä kun kaikki tähtien ja kuun asennot on kohdillaan

Oikea laukka on molempien suurin heikkous - voimaa voimaa voimaa ja vartalonhallintaa

Keskiravi on se the juttu tällä hetkellä, sitä tarjotaan jokaiselle suoralle ja diagonaalille

Voimaa ja tasapainoa siihenkin tarvitaan rutkasti vielä, mutta se on niin kovin kivaa

Loppuun vielä muutama kuva viikon villikortti läsipäästä!