sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Vitsiveikko kisaradalla

Torstaina suunnattiin taas pienen tauon jälkeen kisailemaan valkoisten aitojen sisään. Tällä kertaa meidän luokka alkoi vasta iltapäivän puolella, joten lähes koko päivän oli ehtinyt jo vatsan pohjassa kihelmöidä kisajännitystä.



Noh itse suorituksesta ei tälläkään kertaa voi mainita kuin, että tulipa taas tehtyä yksi retki ja saatua lisää kokemusta. Olosuhteet oli hieman hankalat lähinnä kentän pohjan suhteen. Raviohjelma meni aika kivasti, vaikka ratsastaja unohti perinteisesti sen KN specialin jälkimmäisen voltin, mutta laukan kohdalla vitsiniekka päättikin esittää molempiin nostoihin pukit ja ratsastaja sitten niistä hämmentyneenä sössi laukat vähän muuten. Tuloksena tästä ensimmäisestä B:n radasta 55,20 %. Olen kuitenkin loppuviimein ihan tyytyväinen reissuun, ilman omia mokia ja hevosen jekkuja oltaisiin tehty ihan hyvä 60% tulos ja paperissa komeili tsemppikommenttina, että hevosella hieno ravi ja laukka. Seuraavalla kerralla sitten tai sitä seuraavalla...





Matkustaminen tämän hevosen kanssa on kyllä niin helppoa. Heppa koppiin ja menoksi, paikan päällä voi rauhassa jättää hevosen koppiin odottamaan, kun käy maksamassa, hetki pörhistelyä kopista pois päästyä, kamat niskaan ja suorituksen jälkeen ollaan niin herranenkeleitä, että jopa isäntäkin voi heppaa pallutella. Paluumatkalla traileri aiheutti pienen jännitysnäytelmän, kun yläluukku rojahti yhtäkkiä kesken matkan alas. Suomenhevonen osoitti taas hermonsa ja otti tämän yllättävän tyynen rauhallisesti. Toivotaan, että säikähdystä ei ole tapahtunut vahvan kuoren sisälläkään ja seuraavalle retkelle lähdetään taas yhtä iloisella mielellä!



Kuvamateriaalina valitettavasti nyt vain videolta napattuja muutamia hetkiä!

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Koko viikon - Koko kuva

Mä paljastan silmät
joskus mun sielua peilanneet
Mitä näät se totta on
kaikki on
Mä paljastan korvat
ja kaiken sen minkä ne on kuulleet
Kuulen sen minkä tahdon
niin se on

Erehdyin avaamaan Kipan ja katsomaan seuraavaa kisapäivää. Seuraavana aamuna nieleskelin muutaman kerran katsellessani yön aikana turvonnutta etupolvea. Pelkkä turvotus, ei kuumotusta, ei puristusarkuutta, ei ontumaa. Sen verran raflaava se oli jaloissa, joissa ei yleensä juuri ylimääräistä nestettä ole, että konsultoin lääkäriä, joka suositteli keventämään rasitusta ja kylmäämään kunnes on laskenut ja sitten koittaa turpoaako uudelleen.



Ymmärräthän varmasti
että täs on kaikki
mihin tuun koskaan pystymään
Tekemällä musta ei saa
mitään parempaa
jalompaa
Ymmärräthän sen
että näit jo melkein koko kuvan
ja tulet ehkä pettymään
Varmistin vain
kun vieläkin me tässä seisotaan

Epävarmoissa merkeissä lähdin kolmessa päivässä laskeneen jalan kanssa vähän liikenteeseen, vähän enemmän liikenteeseen ja sunnuntaina oli Tiinan treeni ja tänään Maijan treeni. Mysteeriturvotus ei ole palannut, hevonen on parempi kuin ikinä. Ehkä se oli vain kopauttanut piehtaroidessaan jalkansa seinään? Tai ehkä se oli vain saanut tutaa kevään ensimmäisten ötököiden myrkyt?



Kohta näet mun huulet
jotka on kauheita huutaneet
väärällä hetkellä vaienneet
minkäs teet
Aivan pian näät puutteet
joita on kuoret peitelleet
Et oo huono ihminen
jos pois meet

Jokainen isku vasten kasvoja tuntuu vähintäänkin lapion iskulta, kun kaikkensa on yrittänyt, että hevonen pysyy terveenä ja iloisena. Avasin taas Kipan... Katson seuraavan kisan ja sitten aina yhden kerrallaan.



Ymmärräthän varmasti
että täs on kaikki
mihin tuun koskaan pystymään
Tekemällä musta ei saa
mitään parempaa
jalompaa
Ymmärräthän sen
että näit jo melkein koko kuvan
ja tulet ehkä pettymään
Varmistin vain
kun vieläkin me tässä seisotaan

lauantai 6. toukokuuta 2017

Kohti ääretöntä ja sen yli

Aina on hiukka hyvä vaipua ratsastusmasennukseen, oksentaa se masennus itsestä ulos ja olla taas uudestisyntynyt tai vaihtoehtoisesti kevyempi taakka hevosen kantaa. Tiistain Maijan treenistä lähdettiinkin tällä kertaa paremmin fiiliksin kuin aikoihin. Liekö syy hyvässä valmistelussa, keventyneessä ratsastajassa, vähissä odotuksissa, pientä fiksausta saaneessa satulassa, hengissä selviämisen riemussa vai ihan vain siinä, että kuu ja tähdet oli taas paikoillaan.

Metsäretkellä naapurintytön kanssa :)


Kiemurreltiin ja käänneltiin ensin käynnissä ja ravissa niin, että saatiin hevoset oikein notkeiksi ja kuuliaisiksi ja takajaloilleen. Huikea fiilis, kun saavuttaa sen flown, jossa tuntee, kun se voima jyllää pyllyn alla ja jalat marssii jokainen vuorollaan samalla voimalla. Mentiin hiljaa, tosi hiljaa, mutta jokainen askel oli minun ja jokainen askel oli lopulta marssiva ja aktiivinen ja takajalat ne vasta tekivätkin. Rankkaa, päälle ja kropalle! Laukassa tehtiin ensin hommia nostoilla, siirryttiin koko ympyrän ratsastukseen ja sen jälkeen posoteltiinkin koko maneesia ihan tasapainoista laukkaa! Pakka pysyi kasassa ehkä yhden kokonaisen kierroksen kokonaisuutena, mutta sekin on paljon viime viikon laukkamasennuksissa! Siistiä! Enkä ole muuten edes ehtinyt aloittaa niitä uhkailemiani laukkatreenejä ilman jalustimia!

Suihkunraikkaana kylpytakissaan


Eikä tässä vielä kaikki, hehkutus saa jatkoa! Höntsäiltiin keskiviikko nautiskellen ulkoilmasta kentällä, höntsäiltiin torstai tehden useamman kilsan taluttelulenkki teillä ja metsissä ja höntsäiltiin perjantai, koska kylpypäivä! Tänään käärittiin pintelit jalkaan aamutuimaan ja suunnattiin maneesiin. Ja ette arvaa mitä, se tiistain flow oli läsnä edelleen! Okei joo, hevonen oli alkuun taas vähän juoksevainen, mutta suotiin se hänelle alkuravien ajaksi, koska pitäähän työnarkomaanin suomenhevosen olla iloinen päästessään taas juoksentelemaan. Tehtiin ympyrällä ja voltteilla siirtymiä kaikissa askellajeissa, tarkasti ajatuksella taivutukset ja siirtymät loppuun asti pyytäen. Sitten testasin pysyykö se pakka laukassa edelleen kasassa isollakin uralla ja voi kyllä pysyihän se! Supersiistiä! Homma toimii ilman valvovaa silmää, ollaan siis opittu ja oivallettu jotain oikeasti!

Vakavastiotettava dressageputte

maanantai 1. toukokuuta 2017

Vapputerveiset

Tervehdys kaikki lukijat! Minä täällä Kunkku ihan ite, kun toi emäntä on edelleen vähän kalpea! Vappu meni vähän hassuissa, hauskoissa ja hupaisissa meiningeissä. Okei okei vähän  piti tietty järjestää jännitystä ja jekutellakin noille ihmisille, kun mä oon mä.

Nakuilu on tän hetken ykkösjuttu, tässä mä vähän jumppailen

Lauantaina emäntä pisti meille muutaman tikun taas ristiin rastiin maneesiin ja mitäs kummaa se mun pirullinen pieni isoveli hyppikin niitä eka. No pääsin mäkin vähän nostelee jalkoja niistä yli ja hienostinkin kert ei tommoset ärsyttävät pappakoirat mua paremmin hyppele. Pysyis siellä sohvalla vaan! No eikai kyl mä siit niin kauheest tykkään niinku kaikist, mut se on vähän hassu, kunnen koskaan saa ystävällisest hiukka puhallella päin, vaan aina tarvii suuttuu!

Tässä mä ja mun pappakoira pikkuisoveli

No sit tulikin outo sunnuntai! Emäntää ei kuulunu eikä näkyny ja joku vähän kuiskikin, et se on pyttyä halaillut koko yön. No mitähän hittoa, kun mua pitäis halia! No tuli se sit vihdoin ja viimein ja sillä oli mukana se Marjut, joka on pari kertaa käyny pitää meille niit kuvauksii, joissa oon aina ihan kauheen komee ja kaunis! Mä annoinkin sit kilttinä poikana Marjutille pienet Vappuaaton kyydit. Olin tosi kiltti! Koitin pelastaa meidät tultasyöksevältä valkoselta lankultakin urhea sotaratsu hei!

Tässä mä toimin Marjutin vappuserpentiininä, huomatkaa taustalla toi kaamee lankku!

Vappupäivä aloitettiin "velipojan" kanssa aamupäiväpäikkäreillä auringossa ja sit päästiinkin pitkästä aikaa lenkille kimpassa! Saatiin ravailla pitkiä pätkiä pehmosilla teillä ja vähän jekutellakin yhdessä! Keijupölyä takajalkojen välissä, you know!

Tässä me ollaan Okkun kanssa aamupäikyillä
Toivottavasti  teidän lukijoidenkin Vappu on ollu yhtä kiva! Mä tykkään niin näist kaikist kivoist tyypeist, jotka touhuu mun kans!
Tässä mä ja mun vappuhuisku