keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Hammaslääkärissä

Muutama viikko sitten oli taas hammaslääkärin vierailun aika. Välissä oli vierähtänyt 9 kk. Ensikatsomalta lääkäri melkein kiljahti innosta, että nyt onkin edessä täydellisen kaunis rivistö, jota ei ihan joka päivä tule vastaan. Suurennuslasilla katsellen toki löytyi muutamia pieniä kauneusvirheitä, muttei ne haittaa elämää eikä mullista tämän hetkistä maailmaa. Erityismaininta saatiin siitä, ettei ole pienintäkään viitettä kariekseen, joka on nykypäivänä löydöksissä enemmän sääntö kuin poikkeus. Pientä terävöitymistä oli reunoilla ja poskissa pienen pienet rikkoumat limakalvoilla. Terävyydet tasoitettiin ja homma oli niin ollen kunnossa. Ei osattu kyllä odottaakaan mitään suurempaa remonttia, koska hevonen oli tuntunut suustaan ihan hyvältä ja muutenkin omalta itseltään. Taitaa siitä olla tullut taas yhden pykälän enemmän aikuinen hevonen, kun aiemman 6 kk välin voi nyt siis hyvillä mielin venyttää tähän 9 kk.


Otettiin mielenkiinnosta suusta samalla mitat ja katseltiin kuolaimet ja suitset läpi. Kuolaimia meillä on tällä hetkellä käytössä viidet ja turpahihnoja valikoimasta löytyy neljä. Suu on yllättävän tilava, mutta kieli on paksu, mikä tekee sen, että kovin paksua kuolainta herkkämieli ei ole suuhunsa huolinut. Lisäksi Kunkku ei ole oikein koskaan hyväksynyt turpahihnaa kuolaimen ja poskiluun väliin, mikä johtuu varmaan siitä, että nuorempana poskihampaat keräili aika pienessäkin ajassa ikävästi piikkejä. Siispä ollaan sitten kokeiltu vähän sitä ja tätä, kun kisoissa tarvii kuitenkin turpahihna olla, vaikka se sitten olisi koristeena niinkuin nyt meillä yleensä on. Valinnanvaraa meiltä siis löytyy kaapista aika paljon, hehe.

Nivelsuitsissa on käytössä Sprengerin Dynamic RS kolmipalakuolain 14 mm paksuisena, remonttiturpahihna koristekireydellä ja tutit, ettei renkaan nipistely ahdista herkkämieltä liikaa. Tutithan ei ole ikävä kyllä koulukisoissa sallitut joten ne ollaan repäisty sitten yleensä kisoja ennen pois ja palautettu takaisin taas talveksi. Oliivirengas poistaisi tämän nipistelyongelman, mutta sitä kokeillessa alkoi jonkun ajan jälkeen esiintyä makailua kuolaimella, joten todettiin se kuitenkin epäsopivaksi. Markkinoilla on myös näitä lääkärin sanoin "kourukuolaimia", joissa on siis tavallaan yhdistelmänä oliivin ja liikkuvan renkaan edut, mutta tuokaan malli ei ole kisoissa vielä sallittu.


Kankena toimii Globuksen ohut suora synteettinen babykanki pyörivillä varsilla, tuo samainen Sprengerin Dynamic RS kolmipalabridong ja sopivan ohut pehmustettu turpahihna ilman pullback kiinnitystä. Kankien sovittelu onkin ollut melkoinen palapeli, mutta useampien suitsien ja erillisen niskahihnann yhdistelmällä ollaan nyt saatu toimiva ja miellyttävä yhdistelmä aikaiseksi.



"Esteratsastuksessa" meillä on käytössä Sprengerin Turnado nivel yhdistämällä joko meksikolaiseen turpahihnaan, high jump -turpahihna kopioon tai remonttiturpahihnaan. Tämä kuolain on toiminut sopivasti jämäkämpänä jarruna, kun noissa puomihommissa tuppaa välillä innostuessa vauhti jäämään päälle ja kuskilta on jarrut hukassa.




Maastoillessa käytössä on Stubben golden wings kolmipalakuolain bevel renkailla ja turparemminä myös joku noista jo yllä luetelluista. Tämä kuolain on toiminut kivana hätäjarruna, kun vaihtelemalla poskihihnan ja ohjan kiinnityspaikkoja saadaan vähän vipua aikaan ja näin ollen voidaan varmistua, ettei mopo karkaa käsistä vaikeammassakaan paikassa. Tässä mallissa on myös tuo jo aiemmin mainittu "kourukuolain" -tyyppinen suupieliosa.



Hackamore on joskus ja jouluna käytössä silloin, kun kukkahattutädillä on semmonen olo. Hammaslääkärin jälkeen humputeltiin näin taas, vaikka nyt ei suurta remonttia suussa ollutkaan ja olisi hyvin voinut pistää ihan normaalit päävehkeetkin.


Yhtenä päivänä kokeiltiin tätä "normaalia aikuisen kouluhevosen" -mallia myös, kun lääkärikin oli todennut jo purukaluston aikuismaiseksi. Ei kelvannut ei, uskottava se on. Vanhassa hyväksihavaitussa vara parempi.

Vaikuttaa melkoiselta säätämiseltä tämä meidän touhu ja semmoista se toki on ollutkin. Muutama harmaa hiuskin näiden kanssa on saattanut tulla meille molemmille ja hampaidenkiristelyä ostaa-myy-vaihtaa meiningeissä. Pääasia on, että hevonen nyt on tyytyväinen ja suu on terve ja toimiva. Nykyään suositellaankin vaihtelemaan kuolaimia ja turpahihnoja, jotta paine ei osu aina samaan kohtaan.

tiistai 5. maaliskuuta 2019

Kun silmät aukeaa

Kun on viikon verran maannut polttavissa selkäkivuissa kotona, töihinpaluu ja kokonainen työpäivä tuntuu jotenkin hullun kivalta. Ei ihmistä ole luotu vain olemaan tai ainakaan hevosihmistä. 

Alaselässä yhdessä nikamavälissä painoi joku. Se teki koko alaselkään polttavan puutuneen tunteen. Sain lääkäriltä kipulääkkeet ja ohjeet olla levossa ja liikkeessä sopivassa suhteessa. Joka päivä kävin kuitenkin hevosen selässä, koska siitä ei tullut kipua eikä kipu lisääntynyt jälkeenpäinkään. Väitän, etten vieläkään olisi tässä, ellen olisi ratsastanut. Tulee siitä sellaista luonnollista liikettä, että ranka pysyy edes vetreänä. Kun on vuosikaudet lähes päivittäin ratsastanut, on kroppa siihen tottunut. Sitä en tiedä kuinka kivaa ja hyödyllistä se hevoselle oli, kun ratsastaja pisti hanttiin, minkä kerkesi, ja könötti milloin missäkin vimpulassa, mutta pääsipä läsipää liikenteeseen. Päivä päivältä kroppa tuntui paremmalta ja torstaina kävin jo kokeilemassa töitäkin, huonoin tuloksin tosin. Paikallaan istuminen ja seisominen pitkään oli huono ja on osin vieläkin.


Sunnuntaina päästiin kuitenkin kauan odotettuun Tiinan valmennukseen. Lauantaina vielä mietin, että onko mitään järkeä, mutta sitten totesin, että vaikka mentäisiin tunti käyntiä niin saan varmaan enemmän apua häneltä tämän viheliäisen kropan kuntoon saamiseen. Kolmen kuukauden tauon jälkeen harmitti, kun tiesin, ettei päästä näyttämään parastamme. Hevonen kulki kaikesta huolimatta hyvin ja iloisesti ja Tiina ensitöiksi avasi vasemmalta reiden koukistajan, se on suoraan yhteydessä tuonne alaselkään. Yleensä joutuu oikomaan ennemmin ojentajia ja oikeasta jalasta. Noh ei muuta kuin menoksi. Ei tehty mitään ihmeellistä, siirtymiä ja temponmuutoksia, mutta voi kyllä päästiinkin näyttämään, miten ollaan kehitytty ja voimistuttu. Ravi oli tahdikasta ja tasaista ja rytmi säilyi olipa askeleet sitten pitkiä tai lyhyitä. Laukkaan siirryttyä tuli pitkä hiljaisuus ja sitten keskeltä kuului hihkaisuja "wau, wau, mitä te olette tehneet sille, aivan upeaa". Olisin ehkä voinut lopettaa siihen ja pillahtaa itkuun. Työstettiin kuitenkin vähän nostoja vielä laukassa ja sitten annettiin olla. Hevonen oli tehnyt hyvän työn eikä omalle selällekään ollut tullut vielä hirveä väsy. Tiina sanoi, että hevonen on nyt niin irtonainen, pehmeä ja voimissaan koko kropastaan, ettei ratsastajan pienet vinoudet ja jumit sitä paljon enää paina. Fiilis oli jälleen mahtava ja oli sataprosenttisen oikea päätös mennä valmennukseen, vaikka ensin emminkin.


Selkä ei vieläkään ole ihan sataprosenttinen, mutta kestää töitä taas ja muutakin normaalia elämää. Tämän myötä löytyi myös ehkä muutama selitys tätä syksyä ja talvea varjostaneisiin ongelmiin. Vasen polvi kipeytyy helposti ja hevonenkin on ollut ajoittain oudosti huonompi vasempaan, joka on yleisesti ollut helpompi kierros. Nyt vaan pitää keskittyä pitämään selästä entistä parempaa huolta, käydä osteopaatin oikaisussa, kunhan loputkin kivut on poissa ja sitten vain latua ajatus mukana. Kyllä täältä taas noustaan.

Miten muiden kevät on lähtenyt käyntiin?