perjantai 20. syyskuuta 2019

Kesän parhaan viikonlopun tunnelmia

Pakko sitä nyt on täälläkin vähän hehkuttaa kesän parhaan viikonlopun meininkejä. Suomenhevosihmisen ehdoton suosikkiviikonloppu on tietysti Suomenratsujen kuninkaalliset Ypäjällä. Tänä vuonna ne kisailtiin 5.-.8.9.2019.

Käytiin Loimaan loikissa 24.8. tekemässä vielä viimeiset silaukset ennen Ypäjää, siellä jäätiin harmittavasti ihan parin pisteen päähän rusetista. Ypäjällä meillä oli ohjelmassa torstaina helppo A:2 avoin suomenhevosoreille ja -ruunille ja perjantaina helppo B:3. Lauantain ja sunnuntain roikuin mestoilla ihan muuten vain, koko rahan edestä tietysti.



Torstaina tuli tuutin täydeltä vettä. Kotona letittäessä niin paljon, että soi ja puut oli tuulesta vaakatasossa ja matkallakin ihan riittävästi. Varustaessakin vettä tuli vielä ihan kiitettävästi, mutta selkään päästessäni alkoi aurinko paistaa. Torstaina kisailtiin hiekkalaatikossa. Jännitin sitä vähän, koska ei oltu siinä koskaan oltu ja se saattaisi olla herkkämielelle jännittävä paikka. Verkka oli keskikentällä ja se olikin melkeinpä yhtä lätäkköä. Kuningas otti ilon irti lätäköistä ja laukkaili onnellisena vesi räiskyen läpi lätäköistä. Odotellessa radalle pääsyä groomi ihmetteli, kun läsikin oli ihan kurassa. Oli kai, kun läiskyttelyä oli myös kiva katsella pää lähes etujalkojen välissä. Radalla iloinen fiilis jatkui ja jännityksestä tai kyttäilyistä ei ollut tietoakaan. Hevosessa oli sopivasti virtaa ja fiilistä ja kaikki tehtävät suoritettiin kivasti ja oma kroppakin vihdoin toimi jo niin, että voi sanoa ratsastaneensa. Omaan pyllyyn rata tuntui kauden parhaalta ja itkuhan siinä tuli, kun kurvailin lopputervehdykseen. Prosentteja reippaat 60 ja sillä päästiin lopputuloksissa hyvinkin kovatasoisen luokan puoliväliin. Oikein onnistunut ensimmäinen päivä ja kauden ensimmäinen helppo A siis.



Perjantai oli alkuasetelmissaan jo hiukkasen vähemmän kostea. Radalla hevosen huikea fiilis jatkui ja meno oli jopa niin iloista ja isoa, että oma kroppa ei enää pysynyt mukana ja raviin tuli jonkun verran rikkonaisuutta, kun en vain pystynyt itse olemaan häiritsemättä hevosta. Prosentteja kuitenkin reilut 61 ja jälleen puolenvälin paremmalla puolella kovatasoisessa luokassa. Erittäin tyytyväinen myös toiseen päivään ja varsinkin siihen fiilikseen, millä hevonen suorittaa. Ujosta hevosesta alkaa kuoriutua varmempi ja varmempi.


Näihin fiiliksiin oli hyvä päättää tämä kausi ja jatkaa tällä samalla fiiliksellä ensi keväänä! Ollaan nyt harrastettu pientä huilailua ja huinimista, käydään syksyllä vielä hammashoidossa ja vuosihuollossa, ja siirretään katseet talveen ja uuteen kauteen. Oman kropan kanssa on vielä iso työmaa edessä ja tämä hiipivä syksyn koleus ja kosteus on herätellyt kolotuksia taas, mutta suunta on jo parempi ja selvästi oikea. Nyt on koko pitkä talvi aikaa saada korsetti kasaan ja samalla rakennetaan Kunkun kanssa uutta vanhan päälle.

Kuvista superkiitos Marjut :)