Paluu arkeen

Vuosihuollon jälkeen pidettiin kolme päivää lomaa kuolaimista ja sitten palattiin pikkuhiljaa taas normiarkeen. Kunkku oli kyllä jo torstai aamuna sitä mieltä, että tämän lomailun olisi pian loputtava tai hän ainakin pukittelee ja vinkuu karsinassaan aamuruokia odotellessa. Käytiin sitten iltasella vähän väsyttämässä päätä riimu päässä naru hallitusti kädessä.

Lännenponi tomerana

Perjantaina ja lauantaina hölkkäiltiin kevyesti ja suuhun eksyi vielä novakuolain muutamaksi päiväksi ja vieläpä länkkärityyliin ilman turpahihnaa. Suu paranee nopeasti ja ehkä oltaisiin voitu mennä ihan normaalisti kolmipalallakin, mutta neurootikko kun olen oli mukavampi laittaa olevinaan mukavampaa kapulaa suuhun hampaanpoiston jäljiltä.

Lauantai aloitettiin muutenkin ihan turkasen aikaisin ja selkään kipusin jo ennen yhdeksää aamulla, koska vielä oli suuntana Tampere ja messut. Messujen tarjonta tarjousten suhteen oli melko heikko, joten tällä kertaa matkaan tarttui itselle yhdet housut ja Kunkulle uudet tutit Hevarin autosta. Ravimiesten tuttien laatuun on nyt kova luotto. Hööksin tutit ratkesivat liitoksistaan heti ensimmäisellä kerralla, kun vedin ne kisoja varten pois, vaikka olin niitä lämmittänytkin.

Grippi se on mikä pitää pyllyn penkissä iloisemmassakin menossa

Sunnuntaiaamuna oli vuorossa taas Tiinan treeniä. Aloitettiin hommat etsimällä samoja asioita kuin viimeksi ja niiden löydyttyä lähdimme syventämään taivutusta. Kun hevonen oli kaikilla neljällä jalalla ympyräuran suuntaisesti, otettiin ajatus siitä, että etuosaa siirrettiin vielä vähän lisää sisään "työntämällä" säkää ulkoa sisään ylös, kaula ja pää sai taas hakea itse paikkansa pitäen koko paketin tasapainossa. Päästiin aika helpolla syventämään taivutusta toivottuun pisteeseen ja samalla siihen pisteeseen, mikä oli vielä mukavuusalueella. Mutta, koska kehitystä ei synny, jos ei joskus poistuta mukavuusalueelta, haluttiin vielä haastaa hevosta ylittämään itsensä ja onnistuttiin lopulta siinäkin! Vaikeaa, mutta niin hitsin palkitsevaa, kun pieniä asioita muuttamalla tapahtuu ihmeitä. Tämä tuli kyllä niin kohdilleen, kun lepopäivien jäljiltä ollaan molemmat aina vähän tukkoisia. Hevonenkin oli selvästi antanut taas kaikkensa, kun maanantaina jalka ja pää painoi vielä aika kovasti.

Tiinan treenien päälle sai ottaa kevään ensimmäiset nakupiehtaroinnit ja ruoka se on aina tärkeää kansallisaarteelle

Tiistaina oli ansaittu lepopäivä. Samalla sain itse nautiskella vähän laadukkaamman estevalmennuksen katselemisesta ihan omassa maneesissa, kun Nina Fagerström saapui valmentamaan meidän estetykkejä. Keskiviikkona iskettiin jo normivarustus päälle ja päädyttiinkin fiilistelemään tyhjässä maneesissa pitkiä diagonaaleja ja sivuja keskiravia ja isoa laukkaa, jotta saatiin lepopäivän tomut lihaksista liikkeelle molemmilla. Ja voi että sentään, kun läsipää oikein lensi ja vähän jopa kuumuikin. Niin oli hauskaa! Hyvänmielenhevonen!

Loppukäynnit metsässä, joku tietää ehkä olevansa kansallisaarteista kallein ja kaunein