Suoruutta ja rankaa etsimässä

Tänään oli siis Tiina Vuorisen tunnin aika, eli johdatan teidät nyt kehotietoisen ratsastuksen ihmeelliseen maailmaan. Tiinan tunneilla kaiken perustana on istunta ja kehon kokonaisvaltainen vaikuttaminen hevoseen. Edellisestä kerrasta ehtikin vierähtää pari kuukautta. Tänään saatiin olla tunnilla ihan yksin, kun toiveena oli ollut, että päästäisiin vähän syventymään siihen tämän hetken heikoimpaan askellajiin eli laukkaan.

Aluksi tavalliseen tapaansa Tiina katseli meidän menoa alkukäynneissä ja -raveissa, jonka jälkeen minun oikeaa jalkaa laitettiin vähän parempiin asemiin. Oikean kierroksen ongelmat kaikkineen tulee hyvin pitkälle omasta kankeammasta ja heikommasta oikeasta lantion ja si-nivelen alueesta, toki myös Kunkun "huonoin" jalka on juuri oikea takajalka. Syy vai seuraus, siis ratsastajan vai hevosen heikkous alkujaan.

Aloitimme työskentelyn ympyrällä käynnissä etsien ensin kaikki neljä jalkaa omille paikoilleen, sisäpuolen jalat astuivat samaan merkkiin ja ulkokylki pitkäksi, mutta kuitenkin kaikilla jaloilla samanverran painoa. Sen jälkeen alettiin ajattelemaan enemmän rankaa mukaan liikkeeseen ja sitä kautta myös asetusta ja taivutusta. Hevonen taipuu hännästä niskaan asti samalla ajatellen, että ulkoetujalka tekee vähän isompaa liikettä ja silti kaikilla neljällä jalalla on saman verran painoa. Taivutusta myös syvennettiin sillä, että päästettiin hetkellisesti tuntuma ulko-ohjasta pois ja ikäänkuin työnnettiin sisäpuolelta hevonen takaisin ulko-ohjalle siihen kaulan ja ohjan väliin tulleeseen tyhjään "kuoppaan". Kaikessa tässä hevosen pää pysyi paikallaan, kaula liikkui ja haki itse paikkansa. Tämä kaikki tehtiin myös ravissa, kun ajatus oli ensin löytynyt käynnissä.

Hevonen sai levähtää välissä ja sitten aloitettiin laukkatyön valmistelut. Laukkahan ottaa nostoon voimansa ulkotakajalasta. Lähdimme ensin hakemaan pysähdyksissä painon siirtoa sisäetujalalta ulkotakajalalle ja sen jälkeen sama käynnissä ja ravi käynti siirtymissä. Näiden jälkeen päästiinkin sujuvasti nostamaan painonsiirron kautta laukka. Molempiin suuntiin haettiin laukassa myös tasapaino ensin ympyrällä ja siitä siirryttiin vähän isompaan ovaalin muotoiseen uraan, jossa aavistuksen suoristusta uraa pitkin ja taas kaarteeseen tasapainoon. Molempiin suuntiin saatiin tehtyä myös tasapainoiset laukkavoltit, vau, olin ihan äimänä! Me osataan sittenkin laukata, ainakin vähän!

Näihin onnistumisiin oli hyvä lopettaa! Näillä eväin jaksaa taas seuraavan kuukauden tai kaksi odottaa taika-Tiinan oppeja!