Suunnattiin kauden viimeiselle koitokselle Wiurilan kartanon mielettömiin maisemiin! Suokeille oli tarjolla juhlavuoden kunniaksi oma helppo B luokka ja ohjelmana tuttu ja turvallinen B:0. Paikka oli ihana ja syksyn värit, aurinko, pilvetön taivas ja lopulta ihan sopivan lämmin kruunasi kaiken komeuden! Hevonen oli viisas, taas oma reipas itsensä ja tuntui radallakin taas omalta ihanalta itseltään, vaikka tuolla turrilla on taatusti jo raskasta tehdä työtä! Tulos ei puhunut ihan oman pyllyn kanssa samaa kieltä, 56 % jäi taas alle sen 60% haamurajan, jonka olen perustavoitteeksi piirtänyt. Oli miten oli hevonen tuntui hyvältä ja suoritukseen suorituksena olen enemmän kuin tyytyväinen!
 |
| Niin oli hulppeat maisemat ja miljöö |
 |
| Suomenturrikka kesäkelissä |
 |
| Posteljooniharjoittelua |
Tähän kisaan päätetään myös tämä ensimmäinen kautemme kisojen osalta ja suunnataan katseet, syksyyn ja talveen. Kohotetaan kuntoa, kerätään voimaa ja opetellaan lisää temppuja, ehkä käydään jollain pienillä hauskoilla retkilläkin! Kausi on ollut vähän vuoristorataa, mutta sitähän tämä hevostelu on. Kauteen mahtui yhteensä 10 starttia, joista kertyi rutkasti kokemusta, ehkä vähän jo rutiinia ja kaksi rusettiakin kokoelmiin. Alkukausi pidättäydyttiin helppo C:n ohjelmissa, kun loppukaudesta pystyttiin vakiinnuttamaan taso ihan hyvin helppo Bn puolelle. Jos vain pysytään terveinä ja motivoituneina, ensi kaudella pyritään korkkaamaan ensimmäiset An ohjelmat. Tärkeintä meille kuitenkin on oppia yhdessä, tehdä yhdessä ja pitää hauskaa, siitä ei tingitä!
 |
| Lällislää, äiti sanoi, että mä oon ollut niin taitava, ettei mun tarvi enää tänä vuonna esiintyä, ku oman tallin Kunkkuna |
Tänään tuomari oli kautta linjan tiukilla pisteiden jaossa. Ei kaikkia voi eikä pidäkään miellyttää. Itse ja itselleni olen hevoseni itse tehnyt lähes alusta asti, ehkä siksi nämä arvostelut tulee niin herkästi otettua liiankin henkilökohtaisesti. Silti kaikessa tässä kisajärjestelmäuudistuksessa ja muussa myllerryksessä jää miettimään, mitä merkitystä 1-tason kisoilla on, jos sieltä lähdetään naama väärinpäin kotiin, kun linja vedetään niin tiukalle, että murto osa lähtijöistä pääsee sen 60% haamurajan yläpuolelle. 1-tason kisat on lähinnä alottelevia kilpailijoita ja ratsuja tai harrastelijoita. Eikö tämän tason olisi tarkoitus olla kannustin eteenpäin ja piristysruiske normaaliin harrasteluelämään? Lähtömaksut on tälläkin tasolla nykyään ennemmin kymppejä kuin vitosia, siihen päälle vielä luvat ja kuljetuskustannukset. Onko se kannustavaa ja piristävää, jos maksat ensin itsesi kipeäksi, ja lähdetkin paikalta hädin tuskin hyväksytyllä suorituksella ja inhottavimmassa tapauksessa ilman mitään tsemppaavaa kommenttia paperissa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti