Kun parhaan ystävän suomenhevosesta saat

 ... on jokaisesta päivästä helppo olla sopivasti onnellinen.

Elämä potkii joskus päähän, mutta sitten on kuitenkin läsipää, joka potkii jokapäivä vielä työpäivän päällekin liikkeelle. Vaikka yöstä olisi nukuttu vain murto-osa, läsipää kuljettaa kiltisti tätiä, mutta pitää huolen, että hereillä pysytään kumminkin. Vaikka seuraavastakin yöstä olisi nukuttu vain murto-osa, läsipää venyttää meidät valmennuksessa edelleen aina parempiin suorituksiin. Silti se tietää, että pilkettä silmäkulmassa ei tarvitse unohtaa ja voi vitsien varjolla koetella hieman hermojakin, kunhan muistaa olla seuraavana päivänä taas herran enkeli.

Eikä meidän tarvi koskaan ikinä muuttua, me ollaan mitä me ollaan ja se riittää meille. Mun tätiratsu, mun paras ystävä, mun turpaterapeutti, mun kuningas ja mun tielläpitäjä, vakaasti ja varmasti vaikkei aina kaikilla neljällä jalalla.