maanantai 23. lokakuuta 2017

Kaula ylös, niska alas

Lauantaina oli taas Tiinan treenin vuoro. Jotenkin joka vuosi Tiina pääsee todistamaan näitä ensimmäisiä pakkasenpuremia aamuja, niin tälläkin kertaa ja muutama ilovinkuloikka oli ihan pakko esittää alkuravien ohella. Omana toiveena oli päästä kiinni niskan rentouteen. Hevonen kulkee jo nykyään aika kivasti oikeinpäin ja itseään kantaen, mutta tulee herkästi kovaksi niskasta ja samalla toki myös kaulasta.





Tätä lähdettiinkin ratkomaan sillä, että sään ja niskan ohella alettiinkin miettiä miten saataisiin kaula ylös. Ensin haluttiin kaula pitkäksi ja niska mielellään jopa sään alapuolelle, siitä alettiin miettiä kaulanliittymää ylös niin, että kaula nousee ennen niskaa, ja kun tästä fiiliksestä oltiin päästy kiinni otettiin vielä taivutus mukaan, jolloin niskakin sai jo nousta ylemmäs. Samalla kun kaulan liittymää mietittiin ylös, mietittiin myös lapoja eteen, jolloin saatiin myös etujalkojen askeliin käynnissäkin lisää pituutta ja viivettä.







Vaikka nyt ajateltiin paljon enemmän etupäätä, takapää tuli siinä samalla mukaan ja kaikki lähti siitä, että sisäjalasta ratsastettiin kohti ulko-ohjaa. Oikeassa kierroksessa pitää muistaa pitää huoli, että oikea kylki ei pullahda sisään, ja vasemmassa kierroksessa taas tulee pitää huolta, että saa oikean takajalan ulkojalkana otettua töihin ennen kuin alkaa työstää enempää edestä. Ravissa ja laukassa oivallettiin samoja asioita. Etenkin laukassa tuli miettiä paljon sitä, että saatiin paino enenemässä määrin pois sisäetujalalta.










Kuvista kiitos Marjut

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti