Eteenpäinpyrkimystä ja liikkeen vapautta on ollut entistä enemmän ja syy löytyykin jälleen kerran satulan päältä. Kunkun luottohieroja on erikoistumassa nyt myös ihmisten hoitoon ja olen itse käynyt hoidattamassa itseäni viimeisen kolmen viikon aikana kahdesti hänen osteopaattihoidossaan. Osteopatian tarkoituksena on löytää kehon epätasapainon ongelmat ja korjata keho takaisin tasapainoon. Inhoan kipua aiheuttavia hierojasessioita ja yliliikkuville nivelille kovat otteet ei liene suositeltaviakaan, mutta osteopatia on hyvin pehmeä hoitomuoto ja pystyin nauttimaan siitä kaikin voimin. Yllätyksenä ei tullut se, että lantio kiertää epäsymmetrisesti, mistä aiheutuu osa oikean kierroksen haasteista ratsastaessa, mutta hieman yllätyksenä tuli vanha oikean olkapään vamma on edelleen luomassa ongelmia.
Yhtä kaikki keho on saatu kahdesti aika hyvään balanssiin taikakäsien voimasta ja hevonen tuntuu tyytyväisemmältä. Kun lantio liikkuu nyt oikein myös oikeaan kierrokseen, huomaa oikeassa laukassa varsinkin suuren eron. Jo tämän kolmen viikon aikana laukka on kokonaisuudessaan molempiin kierroksiin parantunut hurjasti. Ensimmäisen käsittelyn jälkeen valmennuksessa Maija kiljaisi katsottuaan meitä käynnissä ja tovin ravissa, että "voi vitsit nyt mä jo odotan, että miltä laukka näyttää, sä olet kuin uusi ihminen". Alaosasto toimii nyt hyvin, mutta oikea olkapää ei ole oikein vielä löytänyt omaa uutta oikeaa paikkaansa. Oikea olkapää on tupannut hakeutua eteen ja ylös ja vasen on kompannut ja kopioinut oikeaa, jotta tasapaino olisi jonkunlainen. Oikea olkapää ja lapaluun alueen lihakset pyrkivät edelleen jännittymään ylös, jolloin käsi jää vähän niinkuin päälle ja hevonenhan silloin sanoo, että kisko vaan mä voin kovettaa itseni täältä. Oikea käsi on siis seuraava kohde, joka vaatii paljon ajatustyötä ja aikaa asettua.
Nyt lauantaina oli totuuden hetki, kun oli taas Tiinan tunnin aika. Kerroin heti alkuunsa, että jäseniä on nyt asetellut joku muukin. Alkuasetelmat oli aika tavalliset, oikea jalka oli jäykempi kuin vasen, mutta parempihan se on jo ollut aikoja kuin silloin viisi vuotta sitten, kun Tiinan tunnille ensi kertaa menin. Tehtiin paljon taas töitä etuosan hallitsemisen kanssa ja läsipää pääsi tosissaan jumppaamaan selkää ja selkärankaa. Raviin siirryttyä ja muutama kierros ravia mentyä, Tiina huikkaa "istut sä kyllä paremmin kuin ennen ja hevonen saa avattua lapojenkin liikettä entistä paremmin. Onneksi olemassa on tuollaisia ihmisiä, jotka voi auttaa toisten ongelmissa ja tehdä näin hyvää". Kiitos taikakädet, kiitos Tiina, kiitos Maija, kiitos osteopatia ja ennen kaikkea kiitos oma tasapainoni paras mittari, oma Kunkkuni!
Ratsastajan kehon huolto on aiis yhtä tärkeää kuin ratsun, ehkä jopa tärkeämpää. Hevonen on ratsastajansa peili, vaikka omia heikkouksia niilläkin jokaisella on. Meillä todellakin muistetaan hevosen huollon lisäksi jatkossa myös hoitaa aktiivisemmin ratsastajaa! Amen!
P.S. Tänään palauteltiin puomijumpan merkeissä ja meillä kaikilla oli niin huisin mukavaa! Läsipää intoutui muutamaan korkeammankin tyylin availuliikkeeseen laukkapuomilinjan päätteeksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti