Reaktiivisen hevosen kanssa maailma ei ole aina ihan päällä seisomista. Välillä kiepsahdetaan sekunnin sadasosassa ympäri ja laukataan täysillä kotiinpäin. Välillä löytää samassa ajassa itsensä kolme metriä uraa keskemmältä. Se ei ole koskaan paha, kuriton, ilkeä tai tuhma, se vaan huomaa herkemmin, että tutuissa maisemissa on asiat eritavalla. Harva uskoisi suomenhevosen olevan sellainen, nopea, notkea ja sekunninsadasosissa lämpeävä. Minullapa on sellainen suomenhevonen.
Kaikenlaisiin asioihin on totuteltu ja opeteltu, tutustuttu ja maisteltu. Vaikeita asioita ei ole vältelty, mutta turvallisuudesta on aina silti pidetty kiinni. Rentoon, luottavaiseen ja tyytyväiseen hevoseen on aina pyrkimys kaikessa. Kierrokset ei laske niitä ruokkimalla, painetta ei saa olla liikaa, kannustusta sitäkin enemmän. Ja palkka se se on tärkein ja mikä olisi suomenhevoselle paras palkka kuin nami mamin taskusta, rapsutukset paksun harjan alta ja vuolaat kehut hurjan rohkeuden ponnistuksen päälle, siinä se suomalainen mies kasvaakin kymmenen senttiä.
Vatsaongelmat liittyvät selvästi myös mielenmullistuksiin ja reaktiivisuuteen. Nyt, kun maha on pitkään voinut hyvin (kopkop), on suuremmat hötkyilyt jäänyt aika minimiin tai niille on ainakin ollut selkeämpi syy. Siinä on myös vissi ero onko reaktiot kurjamielisiä vai ilomielisiä. Syksy alkaa taas kolkutella ovella ja silloin mieli virkistyy yleensä ihan muuten vaan, lähinnä iloisessa mielessä, kun viileys nappaa nokkaan. Silti ei sovi unohtaa, jokasyksyistä varmuuden vuoksi psylliumkuuria.
Tällaisia kuulumisia tällä erää. Onko muilla jo syksyä ilmassa ja liikkeissä keveyttä sen myötä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti