torstai 2. toukokuuta 2019

Kevät kompastellen menevi

Kevät ei ole oikein meidän juttu ei. Kompastelua kompastelun perään. Kun selkävaivoista oli selvitty ja päästy takaisin treeniin, alkoi jo seuraava piina. Viikon päivät hoidettiinkin sitten nenäverenvuotoa. Yhtään ei ole helpottanut se, että koko kevät on myllertänyt töissä ulkoistamiskuviot. Omat työt säilyi kyllä, mutta muutokset kuormittavat kuitenkin aina jollain tavalla.

Iloinen rokotuslomalainen

Selkävaivojen kanssa sentään pääsi sen verran satulaan, mitä oli pakkokin, mutta koko ajan uhkaavan nenäverenvuodon kanssa ei paljoa satulaan nousemisesta tarvinnut haaveillakaan. Kiitos ihanan tukiverkoston, Kuninkaasta pidettiin hyvää huolta ja se pääsi kuitenkin oikomaan jalkojaankin eikä villiintynyt ihan täysin. Allekirjoittaneella oli hiukka vaikeaa, kun ei ole sitten oikein minun tapaista vain olla ja odottaa, koska kestää taas rasittaa itseään. Kolmannen poltetun suonen jälkeen alkoi valo tunnelin päässä sarastaa.


Toisinaan maastoreissulta palatessa on tukka uudessa kuosissa
Päästiin takaisin treeniin ja ensimmäiset kisatkin oli jo suunniteltu. Nyt kuitenkin avaamatta tilannetta tänne sen enempää peruttiin viime sunnuntainen startti ja näillä näkymin vielä viikon päästä siintävä Laitilan startti. Vedetään nyt ihan kunnolla henkeä ja palataan sitten entistä ehompina takaisin. Ei täällä hengenhätää ole, mutta aikalisä on ihan kohdillaan. Koko kesä on aikaa kisailla ja koko loppuelämä aikaa treenata.

Kenttäkausikin tuli korkattua auringon helliessä





2 kommenttia:

  1. Välillä breikki tekee vaan hyvää, oli syy mikä hyvänsä.
    Ja itse on tosi tylsää sairastaa silloin kun hevonen olisi iskussa, tiedän tunteen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo höllääminen ei ole oikein mun alaa ollut koskaan, mutta nyt on pakko vähän ottaa aikaa ja etäisyyttä :D

      Poista