Joulut ja Uudet vuodet

Hyvää Joulua ja Uutta vuotta tänne bloginkin puolelle, myöhässä tosin!

Meidän Joulu sujui rennoissa merkeissä karvasatulalla hömpötellen ja metsiä koluten ja uusi vuosi rennosti palautellen uusien kenkien kanssa. Syksy kului tasaisen varmasti. Kuninkaallisten jälkeen otettiin hetken aikaa rennosti, käytiin vuosihuollossa ja hammashoidossa, hurauteltiin klipperillä turhaan hidastavat karvat pois ja sitten ollaan treenailtu aika normaalisti.

Nyt onkin aika summata kulunut vuosi.

Kevät meni kuskin sairastellessa enemmän tai vähemmän. Eniten koko vuoteen vaikutti kuskin selkävaivat. Eivät ne vieläkään ole täysin kukistuneet, mutta parempaan suuntaan on menty hitaasti mutta varmasti.

Kisoja kertyi toukokuun ja syyskuun välillä kymmenkunta, kaikista radoista tulos oli tavoitteiden mukainen eli 60% paremmalla puolella ja kahdelta reissulta tultiin kotiin rusetin kanssa. Kuninkaalliset oli kisakesän ehdoton kohokohta ja tulevaa odotan jo taas ihan yhtä suurella innolla. Parasta vuodessa on kuitenkin ollut se, miten parantunut yhteistyö näkyy nyt myös ulospäin. Kisaradoilla ei tapahtunut yhtään jäätymistä tai ylimääräistä loikkaa. Ei se vielä 100 % itsestään kodin ulkopuolella anna, mutta on selvästi rentoutunut ja siitä on hyvä lähteä tulevaan kauteen.

Kotona on tehty monipuolisesti kaikkea, maastoiltu, menty puomeja, treenattu ja ennen kaikkea nautittu yhteistyön ilosta. Tämä hevonen on mulle kaikki kaikessa, elämäni hevonen. Paljon se on ottanut, mutta mittaamattoman paljon antanut.

Suuria tavoitteita vuodelle 2020 ei ole. Toivon, että vuosi toisi vähän enemmän terveyttä niin rakkaimmilleni kuin itselleni ja että saisin nauttia vähintään yhtä paljon tästä hevoselämästä kuin viime vuonnakin.

Kuvat ihanan Marjutin käsialaa eräänä joulukuun alun iltapäivänä juuri ennen hämärän laskeutumista.

Onnea Uuteen Vuoteen ja vuosikymmeneen myös kaikille teille lukijoille! Muistakaa nauttia harrastamisesta, hemmotella hevosianne ja pitäkää huolta myös itsestänne!

P.S. Meidän Instagram-tili, liinakonkunkku, on melkolailla aktiivisempi kuin tämä blogi. Ottakaahan se nyt viimeistään seurantaan, jos meidän menot jatkossakin kiinnostaa, toki päivittelen tänne blogiinkin aika ajoin edelleen.

Kesän parhaan viikonlopun tunnelmia

Pakko sitä nyt on täälläkin vähän hehkuttaa kesän parhaan viikonlopun meininkejä. Suomenhevosihmisen ehdoton suosikkiviikonloppu on tietysti Suomenratsujen kuninkaalliset Ypäjällä. Tänä vuonna ne kisailtiin 5.-.8.9.2019.

Käytiin Loimaan loikissa 24.8. tekemässä vielä viimeiset silaukset ennen Ypäjää, siellä jäätiin harmittavasti ihan parin pisteen päähän rusetista. Ypäjällä meillä oli ohjelmassa torstaina helppo A:2 avoin suomenhevosoreille ja -ruunille ja perjantaina helppo B:3. Lauantain ja sunnuntain roikuin mestoilla ihan muuten vain, koko rahan edestä tietysti.

Torstaina tuli tuutin täydeltä vettä. Kotona letittäessä niin paljon, että soi ja puut oli tuulesta vaakatasossa ja matkallakin ihan riittävästi. Varustaessakin vettä tuli vielä ihan kiitettävästi, mutta selkään päästessäni alkoi aurinko paistaa. Torstaina kisailtiin hiekkalaatikossa. Jännitin sitä vähän, koska ei oltu siinä koskaan oltu ja se saattaisi olla herkkämielelle jännittävä paikka. Verkka oli keskikentällä ja se olikin melkeinpä yhtä lätäkköä. Kuningas otti ilon irti lätäköistä ja laukkaili onnellisena vesi räiskyen läpi lätäköistä. Odotellessa radalle pääsyä groomi ihmetteli, kun läsikin oli ihan kurassa. Oli kai, kun läiskyttelyä oli myös kiva katsella pää lähes etujalkojen välissä. Radalla iloinen fiilis jatkui ja jännityksestä tai kyttäilyistä ei ollut tietoakaan. Hevosessa oli sopivasti virtaa ja fiilistä ja kaikki tehtävät suoritettiin kivasti ja oma kroppakin vihdoin toimi jo niin, että voi sanoa ratsastaneensa. Omaan pyllyyn rata tuntui kauden parhaalta ja itkuhan siinä tuli, kun kurvailin lopputervehdykseen. Prosentteja reippaat 60 ja sillä päästiin lopputuloksissa hyvinkin kovatasoisen luokan puoliväliin. Oikein onnistunut ensimmäinen päivä ja kauden ensimmäinen helppo A siis.

Perjantai oli alkuasetelmissaan jo hiukkasen vähemmän kostea. Radalla hevosen huikea fiilis jatkui ja meno oli jopa niin iloista ja isoa, että oma kroppa ei enää pysynyt mukana ja raviin tuli jonkun verran rikkonaisuutta, kun en vain pystynyt itse olemaan häiritsemättä hevosta. Prosentteja kuitenkin reilut 61 ja jälleen puolenvälin paremmalla puolella kovatasoisessa luokassa. Erittäin tyytyväinen myös toiseen päivään ja varsinkin siihen fiilikseen, millä hevonen suorittaa. Ujosta hevosesta alkaa kuoriutua varmempi ja varmempi.

Näihin fiiliksiin oli hyvä päättää tämä kausi ja jatkaa tällä samalla fiiliksellä ensi keväänä! Ollaan nyt harrastettu pientä huilailua ja huinimista, käydään syksyllä vielä hammashoidossa ja vuosihuollossa, ja siirretään katseet talveen ja uuteen kauteen. Oman kropan kanssa on vielä iso työmaa edessä ja tämä hiipivä syksyn koleus ja kosteus on herätellyt kolotuksia taas, mutta suunta on jo parempi ja selvästi oikea. Nyt on koko pitkä talvi aikaa saada korsetti kasaan ja samalla rakennetaan Kunkun kanssa uutta vanhan päälle.

Kuvista superkiitos Marjut :)

Pelkkää voittoo

Täällä taas. Kesä on jatkunut ihan kivoissa merkeissä. Ollaan kartutettu lisää kisakokemusta ja välissä nautiskeltu maastoilusta ja muusta rennosta tekemisestä. Samalla olen itse sitkeästi pyrkinyt kuntouttamaan omaa selkääni. Välillä turhauttaa todenteolla, mutta pakko on vain sitkeästi painaa eteenpäin ja toivoa, että homma helpottuu, kunhan lihakset saadaan vahvemmiksi ja toimimaan taas oikein. Kauden tavoitteena oli tehdä jo enemmän A:n ratoja, mutta en ole halunnut nyt pilata herkän hevosen hyvää fiilistä sillä, että menen itse sössimään radalle. Otetaan askel kerrallaan molempien ehdoilla, aikaa meillä on.

Ypäjän jälkeen suunnattiin 29.6. Wiurilan nurmelle ja suoritettiin ensimmäistä kertaa kaksi rataa samaan päivään, avoin 2-tason helppo B ja 1-tason suokkien helppo B. Kultaa ja kunniaa ei tältä reissulta saatu mukaamme, mutta läsipää suoritti kuitenkin kiltisti kaksi rataa, vaikka välissä oli useamman tunnin odottelu. Avoimesta luokasta tuloksena mukiinmenevä 61,979% ja suokkiluokasta mukavat 63,864%. Ei huonoa kokemusta siis laisinkaan.

14.7. otettiin suunnaksi Somero ja siellä kisattiin suokkien helppo B. Verryttely oli maneesissa ja rata kentällä. Herkkämieltä jostain syystä ahdisti verryttely hämärässä maneesissa enkä saanut kipsiä purettua kokonaan radalle mennessäkään. Tästä huolimatta kuitenkin 63,864%. Toiselta tuomarilta saatiin jopa 65,909 ja alapisteissä komeili kuuliaisuudessa ja ratsastajan asennosta, istunnasta ja apujenkäytöstä 7!!

10.8.-11.8. tsempattiin oikein urakalla ja tehtiin molempina päivinä retki kilvanajoihin, koska tarkoituksena olisi Ypäjälläkin jaksaa kaksi päivää putkeen. Lauantaiana käytiin Koskella suorittamassa 2-tason helppo B ja sunnuntaina oli vuorossa Huittisissa 1-tason helppo B. Koskella tehtiin ihan kelpo tasainen suoritus ja sillä saatiin prosentteja 63,068.

Huittisiin lähdettiin taas kokeilemaan onneamme, että mikä on Kuninkaan mielipide, kun edessä on vielä toinenkin peräkkäinen päivä kisailua. Hevonen oli vähän kankea, mutta vertyi kivasti pitkillä kävelyillä ja siirtymillä siirtymien perään. Radalle mentiin ihan hyvillä mielin siis. Hevonen suoritti kiltisti kaikki tehtävät, vaikka vähän väsy painoikin. Tulokseksi kivat 65 %, parempaan ei oltaisi kyllä pystytty ja tämän päivän paras riitti jaetulle 1. sijalle. Kuninkaan ensimmäinen voitto siis! Palkintojenjaossa saatiin vettä niskaan niin paljon kuin taivaalla oli antaa, mutta hymy oli silti herkässä. Työ alkaa tuottaa tulosta, aika kivaa! Oikeastaan ihan superkivaa :)

Muutamat kinkerit olisi vielä suunniteltu tälle kaudelle. Tämän viikon lauantaina lähdetään Loimaalle ja sitten olisi vielä kauden kohokohta eli Ypäjän Kuninkaalliset.

Kolmas kisa toden sanoo

Nyt täällä on latauduttu, palattu treeniin, korkattu kisakausi omilla harjoituskisoilla ja käyty kolmasti jo näyttäytymässä ihan virallisissakin kinkereissä. Instagram tili päivittyy nykyisellään aika lailla aktiivisemmin kuin tämä, mutta koitan täälläkin kuitenkin käydä välillä vähän runoilemassa.

Kisakauteen valmistauduttiin siis oman seuran harjoituskisoilla kotikentällä. Ohjelmaksi valikoitui helppo A:2. Ajattelin elämän olevan melko jännittävää kotikentällä, mutta loppuviimein ylimääräisiä jännitysloikkia tai muita sen tyyppisiä kuvioita ei esitetty. Hevonen oli tyyni ja rauhallinen, mutta radalla tapahtui kuitenkin joku jäätyminen. Kiltti se oli, mutta tuli tuntumalta liiankin kevyeksi ja epävakaaksi ja sitä myötä varsinkin raviohjelma oli täynnä tahtirikkoa. Oikeassa laukassa oli vielä käynnistymisvaikeuksia, mutta vasen jo sujui ihan kivasti. Radasta ei siis jäänyt jälkipolville paljon kerrottavaa ei tuloksellisesti eikä muutenkaan. Hevonen oli kuitenkin kiltti ja verrattaen rento, vaikka kotona suoritettiinkin.

Virallisen startin kisakausi sai sateen saattelemana 25.5. Artukaisissa. Sinällään ei ideaalein kauden aloitus, koska takaraivossa jyskytti vielä samaisen paikan 2 vuoden takainen pelottavasta tuomariteltasta syntynyt fiasko. Ohjelmana oli helppo B:0. Jälleen alla oli tyynen rauhallinen hevonen. Ehkä hieman varmistellen otin vähän turhaan aikaa jännittävään ympäristöön tutustumiseen ja verryttelyyn. Viimeisin terävyys radasta puuttui ja keskiaskellajit eivät ihan lähteneet. Hevonen oli kuitenkin jälleen kiltti ja rento ja rauhallinen. Tuloksena 60,70 % eli ihan mukiinmenevä kauden aloitus jännittäjiltä.

8.6. startattiin aamulla kukon kiekaistessa auto kohti Urjalaa ja Suomenhevosten Kummajaisia. Pientä jännitystä elämään toi trailerin nokkapyörästä pettänyt sokka, mutta siitäkin selvittiin. Ohjelmana oli jälleen sama helppo B:0, tällä kertaa avoin suomenhevosille. Nyt maltoin luottaa siihen, että räjähdykset on taaksejäänyttä elämää, kun traileristakin purin ihan seesteisen hevosen. Verryttelin lyhyesti vain niin, että sain hevosen vetreäksi.  Hevonen suoritti mukavan tasaisesti, keskiaskellajitkin lähti jo paremmin ja lopputervehdykseen sai kurvailla onnellinen hymy huulilla. Tuloksena 61,70% ja tällä tuloksella napattiin vielä 4. sija ja punainen ruusuke matkaan mukaan. Kannatti siis herätä :)

Viime sunnuntaina eli 16.6. vuorossa olikin sitten Ypäjä ja kisaviikko. Jälleen saatiin jännitystä aamuun, kun koira sai juuri ennen lähtöä kipukohtauksen. Ihana ystävä tuli kuitenkin hätiin kipeän koiran seuraksi, jotta itsellä oli vähän levollisempi mieli lähteä matkaan. Nyt ohjelmana oli avoin helppo B:3 ja mukana iso liuta hienoja puoliverisiä. Noh lähdettiin tekemään omaa suoritusta ja jälleen lyhyen verryttelyn kautta radalle. Hevonen suoritti rennon letkeästi ja tasaisesti ja kurvailin lopputervehdykseen taas se typerän leveä onnellinen hymy naamallani. Kuolaintarkastuksen kautta siirryttiin odottelemaan tuloksia, jotka meinasi saada minut leviämään maahan pyllyleni. 64,318%!!! Tällä tuloksella roikuttiin aika pitkään sijoituksillakin. Loppuviimein tuloksissa 10/27, ei huono sekään, hyvän verran puolenvälin paremmalla puolella kuitenkin.

Ei voi siis sanoa, että oltaisiin ainakaan kovasti alisuoriuduttu näissä alkukauden koitoksissa. Hevonen on kasvanut talven aikana taas henkisesti ja pystyy suorittamaan paremmin omalla tasollaan ja ennen kaikkea rentona läpi radan. Iso osa lienee myös satulan päällä, joten kaippa ratsastajakin on henkisesti kasvanut, kun nykyään saa jo nukuttua edellisen yön ja syötyä aamupalaakin. Kisapäivä ylimääräinen jännitys tuonee vähän lisää onnea päiviin, mutta toivoisin nyt jatkossa kuitenkin vähän vähemmän jännitystä. Koira voi taas ihan hyvin, kun maanantaina käytiin lääkärissä hakemassa lääkkeet korvatulehdukseen. Juhannus vietetään rennosti maastoillen ja touhuillen ihan kaikkea muuta kuin kouluratsastusta. Palaillaan ruotuun sitten taas ensi viikolla. Seuraavat kisat on suunniteltu Wiurilan nurmelle 29.6.

Kevät kompastellen menevi

Kevät ei ole oikein meidän juttu ei. Kompastelua kompastelun perään. Kun selkävaivoista oli selvitty ja päästy takaisin treeniin, alkoi jo seuraava piina. Viikon päivät hoidettiinkin sitten nenäverenvuotoa. Yhtään ei ole helpottanut se, että koko kevät on myllertänyt töissä ulkoistamiskuviot. Omat työt säilyi kyllä, mutta muutokset kuormittavat kuitenkin aina jollain tavalla.

Iloinen rokotuslomalainen

Selkävaivojen kanssa sentään pääsi sen verran satulaan, mitä oli pakkokin, mutta koko ajan uhkaavan nenäverenvuodon kanssa ei paljoa satulaan nousemisesta tarvinnut haaveillakaan. Kiitos ihanan tukiverkoston, Kuninkaasta pidettiin hyvää huolta ja se pääsi kuitenkin oikomaan jalkojaankin eikä villiintynyt ihan täysin. Allekirjoittaneella oli hiukka vaikeaa, kun ei ole sitten oikein minun tapaista vain olla ja odottaa, koska kestää taas rasittaa itseään. Kolmannen poltetun suonen jälkeen alkoi valo tunnelin päässä sarastaa.

Toisinaan maastoreissulta palatessa on tukka uudessa kuosissa

Päästiin takaisin treeniin ja ensimmäiset kisatkin oli jo suunniteltu. Nyt kuitenkin avaamatta tilannetta tänne sen enempää peruttiin viime sunnuntainen startti ja näillä näkymin vielä viikon päästä siintävä Laitilan startti. Vedetään nyt ihan kunnolla henkeä ja palataan sitten entistä ehompina takaisin. Ei täällä hengenhätää ole, mutta aikalisä on ihan kohdillaan. Koko kesä on aikaa kisailla ja koko loppuelämä aikaa treenata.

Kenttäkausikin tuli korkattua auringon helliessä

Hammaslääkärissä

Muutama viikko sitten oli taas hammaslääkärin vierailun aika. Välissä oli vierähtänyt 9 kk. Ensikatsomalta lääkäri melkein kiljahti innosta, että nyt onkin edessä täydellisen kaunis rivistö, jota ei ihan joka päivä tule vastaan. Suurennuslasilla katsellen toki löytyi muutamia pieniä kauneusvirheitä, muttei ne haittaa elämää eikä mullista tämän hetkistä maailmaa. Erityismaininta saatiin siitä, ettei ole pienintäkään viitettä kariekseen, joka on nykypäivänä löydöksissä enemmän sääntö kuin poikkeus. Pientä terävöitymistä oli reunoilla ja poskissa pienen pienet rikkoumat limakalvoilla. Terävyydet tasoitettiin ja homma oli niin ollen kunnossa. Ei osattu kyllä odottaakaan mitään suurempaa remonttia, koska hevonen oli tuntunut suustaan ihan hyvältä ja muutenkin omalta itseltään. Taitaa siitä olla tullut taas yhden pykälän enemmän aikuinen hevonen, kun aiemman 6 kk välin voi nyt siis hyvillä mielin venyttää tähän 9 kk.

Otettiin mielenkiinnosta suusta samalla mitat ja katseltiin kuolaimet ja suitset läpi. Kuolaimia meillä on tällä hetkellä käytössä viidet ja turpahihnoja valikoimasta löytyy neljä. Suu on yllättävän tilava, mutta kieli on paksu, mikä tekee sen, että kovin paksua kuolainta herkkämieli ei ole suuhunsa huolinut. Lisäksi Kunkku ei ole oikein koskaan hyväksynyt turpahihnaa kuolaimen ja poskiluun väliin, mikä johtuu varmaan siitä, että nuorempana poskihampaat keräili aika pienessäkin ajassa ikävästi piikkejä. Siispä ollaan sitten kokeiltu vähän sitä ja tätä, kun kisoissa tarvii kuitenkin turpahihna olla, vaikka se sitten olisi koristeena niinkuin nyt meillä yleensä on. Valinnanvaraa meiltä siis löytyy kaapista aika paljon, hehe.

Nivelsuitsissa on käytössä Sprengerin Dynamic RS kolmipalakuolain 14 mm paksuisena, remonttiturpahihna koristekireydellä ja tutit, ettei renkaan nipistely ahdista herkkämieltä liikaa. Tutithan ei ole ikävä kyllä koulukisoissa sallitut joten ne ollaan repäisty sitten yleensä kisoja ennen pois ja palautettu takaisin taas talveksi. Oliivirengas poistaisi tämän nipistelyongelman, mutta sitä kokeillessa alkoi jonkun ajan jälkeen esiintyä makailua kuolaimella, joten todettiin se kuitenkin epäsopivaksi. Markkinoilla on myös näitä lääkärin sanoin "kourukuolaimia", joissa on siis tavallaan yhdistelmänä oliivin ja liikkuvan renkaan edut, mutta tuokaan malli ei ole kisoissa vielä sallittu.

Kankena toimii Globuksen ohut suora synteettinen babykanki pyörivillä varsilla, tuo samainen Sprengerin Dynamic RS kolmipalabridong ja sopivan ohut pehmustettu turpahihna ilman pullback kiinnitystä. Kankien sovittelu onkin ollut melkoinen palapeli, mutta useampien suitsien ja erillisen niskahihnann yhdistelmällä ollaan nyt saatu toimiva ja miellyttävä yhdistelmä aikaiseksi.

"Esteratsastuksessa" meillä on käytössä Sprengerin Turnado nivel yhdistämällä joko meksikolaiseen turpahihnaan, high jump -turpahihna kopioon tai remonttiturpahihnaan. Tämä kuolain on toiminut sopivasti jämäkämpänä jarruna, kun noissa puomihommissa tuppaa välillä innostuessa vauhti jäämään päälle ja kuskilta on jarrut hukassa.

Maastoillessa käytössä on Stubben golden wings kolmipalakuolain bevel renkailla ja turparemminä myös joku noista jo yllä luetelluista. Tämä kuolain on toiminut kivana hätäjarruna, kun vaihtelemalla poskihihnan ja ohjan kiinnityspaikkoja saadaan vähän vipua aikaan ja näin ollen voidaan varmistua, ettei mopo karkaa käsistä vaikeammassakaan paikassa. Tässä mallissa on myös tuo jo aiemmin mainittu "kourukuolain" -tyyppinen suupieliosa.

Hackamore on joskus ja jouluna käytössä silloin, kun kukkahattutädillä on semmonen olo. Hammaslääkärin jälkeen humputeltiin näin taas, vaikka nyt ei suurta remonttia suussa ollutkaan ja olisi hyvin voinut pistää ihan normaalit päävehkeetkin.

Yhtenä päivänä kokeiltiin tätä "normaalia aikuisen kouluhevosen" -mallia myös, kun lääkärikin oli todennut jo purukaluston aikuismaiseksi. Ei kelvannut ei, uskottava se on. Vanhassa hyväksihavaitussa vara parempi.

Vaikuttaa melkoiselta säätämiseltä tämä meidän touhu ja semmoista se toki on ollutkin. Muutama harmaa hiuskin näiden kanssa on saattanut tulla meille molemmille ja hampaidenkiristelyä ostaa-myy-vaihtaa meiningeissä. Pääasia on, että hevonen nyt on tyytyväinen ja suu on terve ja toimiva. Nykyään suositellaankin vaihtelemaan kuolaimia ja turpahihnoja, jotta paine ei osu aina samaan kohtaan.

Kun silmät aukeaa

Kun on viikon verran maannut polttavissa selkäkivuissa kotona, töihinpaluu ja kokonainen työpäivä tuntuu jotenkin hullun kivalta. Ei ihmistä ole luotu vain olemaan tai ainakaan hevosihmistä. 

Alaselässä yhdessä nikamavälissä painoi joku. Se teki koko alaselkään polttavan puutuneen tunteen. Sain lääkäriltä kipulääkkeet ja ohjeet olla levossa ja liikkeessä sopivassa suhteessa. Joka päivä kävin kuitenkin hevosen selässä, koska siitä ei tullut kipua eikä kipu lisääntynyt jälkeenpäinkään. Väitän, etten vieläkään olisi tässä, ellen olisi ratsastanut. Tulee siitä sellaista luonnollista liikettä, että ranka pysyy edes vetreänä. Kun on vuosikaudet lähes päivittäin ratsastanut, on kroppa siihen tottunut. Sitä en tiedä kuinka kivaa ja hyödyllistä se hevoselle oli, kun ratsastaja pisti hanttiin, minkä kerkesi, ja könötti milloin missäkin vimpulassa, mutta pääsipä läsipää liikenteeseen. Päivä päivältä kroppa tuntui paremmalta ja torstaina kävin jo kokeilemassa töitäkin, huonoin tuloksin tosin. Paikallaan istuminen ja seisominen pitkään oli huono ja on osin vieläkin.

Sunnuntaina päästiin kuitenkin kauan odotettuun Tiinan valmennukseen. Lauantaina vielä mietin, että onko mitään järkeä, mutta sitten totesin, että vaikka mentäisiin tunti käyntiä niin saan varmaan enemmän apua häneltä tämän viheliäisen kropan kuntoon saamiseen. Kolmen kuukauden tauon jälkeen harmitti, kun tiesin, ettei päästä näyttämään parastamme. Hevonen kulki kaikesta huolimatta hyvin ja iloisesti ja Tiina ensitöiksi avasi vasemmalta reiden koukistajan, se on suoraan yhteydessä tuonne alaselkään. Yleensä joutuu oikomaan ennemmin ojentajia ja oikeasta jalasta. Noh ei muuta kuin menoksi. Ei tehty mitään ihmeellistä, siirtymiä ja temponmuutoksia, mutta voi kyllä päästiinkin näyttämään, miten ollaan kehitytty ja voimistuttu. Ravi oli tahdikasta ja tasaista ja rytmi säilyi olipa askeleet sitten pitkiä tai lyhyitä. Laukkaan siirryttyä tuli pitkä hiljaisuus ja sitten keskeltä kuului hihkaisuja "wau, wau, mitä te olette tehneet sille, aivan upeaa". Olisin ehkä voinut lopettaa siihen ja pillahtaa itkuun. Työstettiin kuitenkin vähän nostoja vielä laukassa ja sitten annettiin olla. Hevonen oli tehnyt hyvän työn eikä omalle selällekään ollut tullut vielä hirveä väsy. Tiina sanoi, että hevonen on nyt niin irtonainen, pehmeä ja voimissaan koko kropastaan, ettei ratsastajan pienet vinoudet ja jumit sitä paljon enää paina. Fiilis oli jälleen mahtava ja oli sataprosenttisen oikea päätös mennä valmennukseen, vaikka ensin emminkin.

Selkä ei vieläkään ole ihan sataprosenttinen, mutta kestää töitä taas ja muutakin normaalia elämää. Tämän myötä löytyi myös ehkä muutama selitys tätä syksyä ja talvea varjostaneisiin ongelmiin. Vasen polvi kipeytyy helposti ja hevonenkin on ollut ajoittain oudosti huonompi vasempaan, joka on yleisesti ollut helpompi kierros. Nyt vaan pitää keskittyä pitämään selästä entistä parempaa huolta, käydä osteopaatin oikaisussa, kunhan loputkin kivut on poissa ja sitten vain latua ajatus mukana. Kyllä täältä taas noustaan.

Miten muiden kevät on lähtenyt käyntiin?