Eilen se kuitenkin tapahtui! Päästiin maastoon jälleen! Ihanaa, rauhallista ja rentoa! Me ja meidän turvaponi!
 |
| Kivan kaverin kanssa on aina kivampaa |
Ylläpitoponi Aksu oli haflingerin tapaan vähän ailahtelevainen kaveri. Arvannettekin, ettei sen kanssa maastoilu ollut kovin rentouttavaa. Se, kun saattoi ihan varoittamatta vaan loikata pari metriä ilmaan ja tehdä jos jotakin muutakin kevätjuhlaliikettä samalla. Kaipaan maastoilulta lähinnä sitä rentoa ja kivaa luonnossa samoilua ystävän kanssa enkä mitään kauheita jännitysnäytelmiä. Kyllä me poninkin kanssa sitten jo loppuajasta rauhallisia ja ihan rentojakin maastoja tehtiin, kun mukana oli oikeaa rauhallista seuraa.
 |
| Iloinen Aksu-poni, ps. Kesä sinua odotetaan jo saapuvaksi takaisin! |
Kunkku on siis ollut osittain myös maastoterapiahevonen, kun olen sen kanssa oppinut taas nauttimaan maastoilusta. Sen kanssa ei ole koskaan tarvinnut jännittää sitä, etteikö se varottaisi, jos jotain tapahtuu ja kun yleensä jotain pientä vekkulia tapahtuu. Pitää kyllä myöntää, että ensimmäiset retket ratsain saikkarin jälkeen oltiin enemmän ilmassa kuin neljällä jalalla, ja sillon tätiä vähän hirvitti, mistä puskasta itsensä löytää, sittemmin meno on taas rauhoittunut. Kunkku rakastaa maastoilua, mutta jännittävissä tilanteissa tai kun kuskin kanssa ollaan eri mieltä vauhdista, perä saattaa olla keveä. Virkeinä päivinä pieniä vihreitä miehiä näkyy vähän joka oksalla.
Maastoillaan keleistä riippuen pari kolme kertaa viikossa. Suosin maastoilua kaverin kanssa, silloin ollaan rennoimmillamme!
 | |
| Onko pakko kuvata, kun noi heinät tuolla penkalla olis paljon houkuttelevammat? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti